Käskystä: kuulumisia

Blogitauko venähti vähän, sattuneesta syystä. Se syy on tällä hetkellä seitsemän ja puoli kuukautta vanha, reilut 70 cm pitkä ja melkein 10 kiloa painava. Tekee hampaita, harjoittelee konttaamista ja seisomista, kärsii ihan kamalasta eroahdistuksesta... ja on aivan uskomattoman suloinen. Lempilelu olisi äidin tietokone. Heti kun kone käynnistyy, pienet tassut vaativat huudon ja kamalan kiemurtelun kera päästä painelemaan nappuloita, ja ihmettelemään mitä ruudulla tapahtuu.

Juuri nyt vauva oppii paljon uusia asioita, mikä tuntuu tulevan uniinkin. Tämä tarkoittaa pahimmillaan 10-15 herätystä per yö, joten olen hieman väsynyt, varsinkin silloin kun mies on työmatkoilla. Kuulemani mukaan tämä on yleistä tässä ikävaiheessa, ja menee kyllä ohi, joten silmät ristissä odottelen öiden rauhoittumista.

Syksy on taas saapunut, ja tuntuu että olen jotenkin herännyt eloon, unenpuutteesta huolimatta. Kevät ja kesä tuntuvat menneen kamalan nopeasti, väsymyksessä ja tavallista pahemmassa allergiapöllyssä, ja toisaalta aivan kamalassa tylsyydessä. Huomasin, että en ole oikein kotona viihtyvää tyyppiä. Tai siis vihdyn hyvin kotona, kunhan saan tehdä mitä haluan, vaikka syventyä hyvään kirjaan tai joogata ihan rauhassa tai pelata Simsiä tai jotain... mutta lastenhoito puuduttaa ja pahasti. Välillä tuntuu siltä, kuin en muuta tekisi kuin vaihda vaippoja ja syötä vauvaa ja nukuta vauvaa ja lohduta vauvaa. En yhtään ymmärrä niitä äitejä, jotka viihtyvät kotona vuosikausia. Eikö heistä tunnu siltä, että aivot surkastuvat kokonaan? Mistä he saavat energiaa ja tyydytystä? Onhan se lapsi rakas, mutta silti... Kodin pitäminen kiiltävänä, sisustaminen, ylihintaisten lastenvaatteiden shoppailu, Facebook-kirppikset, ja mammapalstoilla roikkuminen tuntuvat olevan monesta huvia, mutta minä en oikein jaksa kiinnostua noista.



Kesä oli erityisen tylsä, kun lapsenvahtimahdollisuuksia oli tavallista vähemmän, kaikki vauvaperheille tarkoitettu toiminta oli tauolla, ja kaikki kaverit tuntuivat lähteneen jonnekin kesän viettoon. Mieskin teki pitkää päivää. Vaunulenkit puuduttivat. Tuntui, että tylsistyn täysin. Nyt syksyn tullen miehen työpäivät jatkuvat pitkinä, minkä lisäksi hänellä on paljon työmatkoja, mutta olen yrittänyt täyttää päivät erilaisella tekemisellä. Käymme vauvan kanssa vauvajumpassa, muskarissa ja laululoruilemassa, sekä viikonloppuisin koko perheen voimalla vauvauinnissa. Välillä olemme myös käyneet paikallisessa asukaspuistossa leikkimässä sosiaalista. Vauva on onneksi aika joustava, ja lähtee mielellään käymään eri paikoissa, kunhan saa ruokaa ja nukkumarauhaa, ja pääsee välillä pois rattaista.

Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa lähtee taas käyntiin. Muut menevät talviunille, minä herään eloon.

Liikunnasta ja projektista enemmän seuraavalla kerralla.