Miksi isoista liikkujista on niin vähän kuvia?

Tiedättekös, minulle tulee aina niin hyvä mieli, kun näen isoja ihmisiä treenaamassa ja liikkumassa! Tiedetään, tiedetään, meitä on monia, mutta välillä, kun pujottelee jossain tiukkapeppuisten mimmien välissä, tuntuu siltä että olen ainoa koko maailmassa.

Siksi tulinkin niin iloiseksi, kun huomasin, että PipSan blogista löytyi treenikuvia!

 Omalla kohdallani olen huomannut, että vaikka mielelläni liikun, niin olen koko homman suhteen jotenkin ujo. En uskalla kamalasti huudella harrastuksestani julkisesti. Tulee jotenkin sellainen olo, että muut ajattelevat jotain tyyliin "ai tuo väittää harrastavansa liikuntaa, vaikka oikeasti vaan makaa sohvalla, onpas noloa!". Joo ei :D

Ärsyttävintähän koko hommassa on, että joidenkin ihmisten mielestä lihava ihminen tekee väärin, jos ei liiku. "Mene lenkille!" -käskyjä lauotaan sumeilematta. Mutta sitten kun se lihava ihminen menee lenkille tai salille tai uimaan, tai mitä nyt haluaakin tehdä, niin sitten tuleekin kommenttia tyyliin "Mitä tuokin luulee täällä tekevänsä?". Jotkut ovat kohdanneet jopa avointa ilkkumista. Teet niin tai näin, aina väärin päin... Ihan tästäkin syystä vaatii tiettyä rohkeutta liikkua näkyvästi... puhumattakaan siitä, että ottaa kuvia ja laittaa niitä nettiin kaikken nähtäville.

Oikeasti ihan mahtavaa nähdä ihan kuvatodisteita siitä, että en ole ainoa liikuntaa harrastava pullero. Tämä tuo taas lisää innostusta ja tsemppiä saliharrastukseen, jota yritän taas potkia käyntiin. Upeaa menoa, PipSa!

Kuvat: Pipsan blogi Värikäs elämäni. Kiitos kun sain käyttää kuvia!

Nopeaa lautaselle

Mitä kokata, kun jääkaapissa ei ole oikein mitään houkuttelevaa, aikaa saisi kulua korkeintaan 15 minuttia, mukana pitäisi olla jotain vihannesta tai kasvista, joka sopii sekä minulle että vauvalle, einekset pursuilevat jo korvista, ja kaiken lisäksi liha on alkanut tökkiä viime aikoina, joten sitä ei laiteta nyt ollenkaan?

Tämän ehtolistan seurauksena lautaselle on eksynyt mitä oudoimpia viritelmiä viime aikoina. Tässä eilinen, joka ei itse asiassa maistunut ollenkaan hassummalle: herkkusienikastiketta, couscousia, vihreitä papuja ja raejuustoa. Ei hassumpaa, vaikka vähän epämääräiseltä näyttääkin.

Mitä teillä syödään, kun einekset ovat pannassa, mutta pitäisi saada nopeasti lämmintä ruokaa lautaselle?

Uutta salia testaamassa: Jatkoon vai ei?

Pari viikkoa sitten kävin paikallisilla naisten messuilla, missä erilaiset yhdistykset ja yritykset esittelivät toimintaansa ja tuotteitaan. Koska olen jo aikaisemmin yrittänyt löytää itselleni uutta kuntosalia (vanha on väärällä suunnalla, nyt kun ei ole mitään asiaa työpaikalle), päädyin ottamaan kuukauden kokeilun eräälle paikalliselle salille hintaan 20 euroa. Siihen kuuluu kuntosalin käyttöoikeus sekä ryhmäliikunta.

Hallin ryhmäliikunta ei vaikuttanut ollenkaan houkuttelevalta. Ohjelmassa vilahteli ennestään täysin tuntemattomia lyhenteitä ja lajeja, kuten WOD ja RVP. Voisi tietysti olla kiinnostavaa, mutta oikeastaan etsin pelkkää salia, koska harrastan mielummin ryhmäliikuntaa uimahallissa. Mutta kaikkea voi toki kokeilla. Sali kuitenkin ensin.

Lähdin siis eräänä päivänä matkaan. Sali sijaitsi hieman piilossa, liikuntakeskuksessa jossa on muun muassa palloiluhalli ja keilahalli. Olin hieman epäileväinen aluksi, koska paikka näytti jotenkin kovin miehiseltä, sellaiselta, missä käy kaapinkokoisia jääkiekkoilijoita ja muita aktiiviurheilijoita. Sali oli kuitenkin iloinen yllätys: todella siisti ja valoisa, laitteet laadukkaan tuntuisia ja hyvin huollettuja. Aerobisia laitteita oli melko vähän verrattuna vanhaan saliini, jossa esim. oli kahdeksan juoksumattoa ja kymmenkunta crosstraineria ja useita kuntopyöriä ja soutulaitteita. Täällä jokaisia laitteita oli korkeintaan kaksi. Tilaa oli onneksi paljon, olinhan liikkeellä keskipäivällä. Poljin ja juoksentelin puolisen tuntia, minkä jälkeen kävin vielä kokeilemassa eri laitteita. Hyvin toimivat.

Periaatteessa sali oli siis oikein kiva, mutta... Valitettavasti sieltä löytyi muutama iso mutta:

1. Laitteissa oli harhaanjohtavat ohjetarrat, jotka nähtävästi oli tarkoitettu samantyyppiselle, mutta kuitenkin vähän erilaisille laitteille. Esim. ohjeessa saatettiin käskeä vapauttamaan käsiosat polkimen avulla, mutta laitteessa ei ollut ollenkaan poljinta, vaikka se siis näytti täysin ehjältä ja toimintakuntoiselta. Tämä saa miettimään, onko salin hoito muutenkin yhtä leväperäistä.

2. Sijainti. Matka julkisilla kotoa salille kestää 35 - 55 minuuttia, riippuen bussi- ja junayhteyksistä. Kävely/pyöräilymatkaksi tuo on liian pitkä ja turvaton.

3. Lapsiparkki on tarjolla vain kahtena arki-iltana. Minun lapsiparkkitarpeeni on päiväsaikaan. Tosin tämä ei ole suurensuuri ongelma koska vauva on vielä liian pieni lapsiparkkiin jätettäväksi, joten joudun joka tapauksessa tekemään omat lapsenvahtisuunnitelmani.

4. Tämä oli suurin ongelma: pukuhuoneet ja vessa. Pukuhuone oli pieni ja lattia hiekkainen, vaikka ulkokengät oli tarkoitus jättää sen ulkopuolelle. Nähtävästi sitä ei valvota, eikä lattiaa siivota päivän mittaan. Vessaan mentiin suihkuhuoneen kautta, joten sukat pitää riisua, jos ei halua niiden kastuvan. Tai sitten voi mennä niillä ulkokengillä, ja viedä hiekkaa suihkuihin, kuten joku näytti tehneen. Pahinta oli vessa - se oli todella törkyinen. Pytyssä oli pinttyneitä pissavalumia ja kakanjämiä. Lavuaarit ja seinät näyttivät siltä, että niitä ei ole putsattu kunnolla vuosikausiin. Ongelma ei siis näyttänyt olevan tilapäinen, yksittäisen porsastelijan aikaansaama, vaan pidempiaikaisen laiminlyönnin tulos. Hyi sentään!

Itse salipuoli oli sen verran kiva, ja päiväkorttikin olisi kohtuuhintainen, mutta tuo pukuhuone ja vessa saavat kyllä harkitsemaan asiaa moneen kertaan. Minulla on vielä kolme viikkoa kokeilua jäljellä, joten pitää miettiä.

Jatkoon vai ei?