New Lookin jumppavaatteet: Oletko kokeillut?

Onko kukaan kokeillut New Lookin urheiluvaatteita? Millaisia kokemuksia?

Olen tilannut ihan tavallista vaatetta New Lookista, ja yleensähän nuo ovat sellaista H&M-laatua, eli melko heppoisia, mutta hinnat eivät yleensä ole pahoja ja alennukset ovat hyviä. Eli hinta ja laatu vastaavat usein toisiaan. Ja kokoja riittää.

Löytyisi paitaa ja hupparia ja toppia ja trikoota ja tossua. Tuttuun XL-liikuntamallistojen tapaan väreinä ovat musta ja harmaa sekä pinkin ja punaisen eri sävyt. Onkohan kyseessä maailmanlaajuinen salajuoni?

Oikeastaan en tarvitse tällä hetkellä oikein mitään, mutta joogatossut näyttävät kiinnostavilta. Välillä nimittäin jalkoihini sattuu joogatessa, ja tuntuu että tarvitsisin jotain pientä jalkinetta. Onkohan tuollaisista joogatossuista hyötyä, vai pitäisikö yrittää löytää jostain liukuestesukat?

New Look: Black Stretch Yoga Pumps

Kokemuksia, mielipiteitä?


(PS. Laskettu aika on tänään. Pitäkää peukkuja!)

Pois alta! Minulla on punainen lumilapio, enkä pelkää käyttää sitä!

Heräsin aamulla (tai ok, aamupäivällä... kerrankin sain nukuttua kunnolla) lumisateeseen. Jee! Onhan täällä etelässäkin vähän lunta, mutta en ole kovin monta kertaa tänä talvena päässyt tekemään lumitöitä. Ne ovat suunnilleen ainoa "kotityö" josta nautin. Raikas kylmä ilma, mukavaa liikuntaa, lunta... Mikäs sen parempaa? Varsinkin, kun ei ole mitään hurjan isoa lääniä putsattavana. Meillä huoltoyhtiö hoitaa parkkipaikan ja yleiset tilat, ja itselle jää vain postimerkin kokoinen etupiha ja suunnilleen samankokoinen takapiha. Joskus on ihan pakko käydä kolaamassa lunta vähän yleiseltäkin puolelta, jos oikein tekee mieli.

(Olen nyt lisännyt synnytystenkäynnistyskeinojen, S-kirjainten, listaan uuden: Siivous, Seksi, Saunominen sekä SnöSkottning. Ei ole vielä toiminut. Ensi viikolla todennäköisesti vuorossa se vaihtoehto, josta pidän vähiten: Sisätutkimus. Hyi.)

Juttelimme erään ystäväni kanssa eilen siitä, miten tylsää liikuntaa ylipainoisille usein tarjotaan. Lähtökohta tuntuu usein olevan, että kukaan lihava tai ylipainoinen ihminen ei liiku ollenkaan, paitsi ehkä sohvalta jääkaapille. Ja siksi tarjolla on aloittelijan suosituksia tyyliin "kävele kolme kertaa viikossa 15 minuuttia" tai "jää bussista pois 1 - 2 pysäkkiä aikaisemmin". Tai paras: "myös kotityöt ovat liikuntaa - siivoa, tiskaa, imuroi!". Kenen nämä suosittelijat kuvittelevat tehneen kotityöt lihavien ihmisten kotona tähän asti? Helinä-keijun? Vai oletetaanko meidän joko olevan superrikkaita, joilla on omat kodinhoitajat, tai vaihtoehtoisesti elävän kaaoksen keskellä? Jos 40 prosenttia suomalaisista on ylipainoisia tai lihavia, kuka tekee tässä maassa kaikki kotityöt?

Älkää käsittäkö väärin - tietysti hyötyliikunta on hyvä juttu. Mutta jos lähdetään siitä, että kaikki arjen askareet, imuroinnista roskapussin viemiseen ja muuhun pakolliseen, yhtäkkiä ovatkin liikuntaa, niin kyllähän tuo tuntuu vähän hassulta. Vai olenko vain turhan kriittinen?

Mitä mieltä te olette? Voidaanko kotityöt ja muut pakolliset jutut laskea liikunnaksi?

Kärsitkö sinäkin uimahalliraivosta?

Näistä asioista uimahalleissa kiistellään, kirjoittaa Anna-Stina Nykänen Helsingin Sanomissa. Jutussa vilisee vihaisia mummoja ja perverssejä kyttääjiä.

Tämä kuva on pelkkää silmäkarkkia.
Kuva: Pixabay.com

Onhan sitä nähty kaikenlaista tässä muutaman uimahallivuoden aikana. Hupaisin näkemäni tapaus taisi olla kauttaaltaan tatuoitu mammaihminen, joka saapui paikalle parin teininsä kanssa. Hän kieltäytyi käymästä suihkussa, ja marssi suoraan altaaseen, räyhäsi muille vesijuoksijoille, ja selitti kovaan ääneen tuttavalleen, miten tuntee paljon liivijengiläisiä. Oli siinä muilla ihmettelemistä.

Kiusaamista kuntosalilla

Kaikki ovat varmaan ennättäneet nähdä tämän Facebookissa kiertäneen päivityksen, jossa Johanna Raitio kertoo kiusaamistapauksesta, johon hän törmäsi kuntosalilla:

Kyllähän tuollainen saa kiehumaan raivosta! Mutta ikävä kyllä, se ei yllätä minua ollenkaan. Juuri tällaisten tapausten takia olisi tärkeää, että saleilla ja muissa liikuntapaikoissa kävisi mahdollisimman paljon eri kokoisia ja eri näköisiä ihmisiä. Jos liikkuva pullukka on ihan jokapäiväinen näky, pikkuhiljaa kukaan ei jaksa välittää. Tai näin ainakin toivon.

Olen itse saanut olla melko rauhassa salilla ja muissa liikuntapaikoissa (en kuitenkaan täysin). En usko, että olen ollut epätavallisen onnekas. Uskon että syitä on kolme: 1) vältän ns. trendiliikuntapaikkoja, 2) ajoitan käyntini aikoihin, jolloin paikalla ei ole noita itseään peilaavia pissislaumoja ja 3) olen melko kovakorvainen ja usein kuulokkeet korvissa. Jos siis vittuilua esiintyykin, en välttämättä kuule sitä. Ja sehän mahtaa kiusaajia harmittaa, kun eihän muille ihmisistä hihittelystä ja heidän pilkkaamisestaan ole mitään hyötyä, jos kohde ei kuule tai huomaa koko asiaa.

Toisaalta harmittaa, että annan muiden mielipiteiden rajoittaa sitä koska ja missä harrastan. Toisaalta taas en halua ehdoin tahdoin altistaa itseäni ikäville tilanteille. Pitäisi kai olla rohkeampi, mutta kasvatan omaa mukavuusaluettani pikkuhiljaa.

Kuva: Pixabay.com

Jos kiusaamista tulee vastaan, miten ihmeessä pitäisi toimia? Itse liikun usein sellaisina aikoina, jolloin esim. salilla ei ole henkilökuntaa paikalla, vaan sisään mennään pelkällä kulkukortilla. Silloin ei voi käydä sanomassa asiattomasta käytöksestä henkilökunnalle. Palautetta voi toki laittaa jälkikäteen. Jos taas henkilökuntaa on paikalla, ja kiusaaminen kohdistuu itseen, kynnys mennä sanomaan asiasta henkilökunnalle on aika korkea. Ja varmaan moni kiusaaja laskeekin sen varaan, että uhri tuntee häpeää, eikä kehtaa valittaa. Tämä on harmittavaa. Jotenkin tuntuu siltä, että kynnys puuttua toiseen henkilöön kohdistuvaan kiusaamiseen on matalampi. Mutta siinä taas tulee mieleen, että hyppiikö toisen (kohteen) varpaille, jos sekaantuu asiaan.

Ikävä kyllä olen saanut huomata, että asiaton kommentointi ei aina rajoitu nuorisoon, ja että ihan ns. normaalit, aikuiset ihmiset harrastavat sitä välillä. Sen verran olen oppinut, että tutuille kehtaan sanoa, jos koen että heidän kommenttinsa ovat asiattomia. Muutaman kerran olenkin joutunut huomauttamaan - kerran eräs entinen kollega päivitteli uimahallissa kovaan ääneen "herranjumala, mies naisten uimapuvussa!", kun kohdalle sattui eräs toinen uimahallinkäyttäjä, jonka sukupuoli ei sovi ihan tähän tavallisimpaan, mies-nainen -sukupuolikäsitykseen. Olkoon epätavallista, ei kai sitä suureen ääneen tarvitse päivitellä? Toisen kerran en häpeäkseni kehdannut puuttua suoraan, kun eräs vanhempi rouva useaan kertaan kommentoi suureen ääneen uimahallissa tyyliin "Onpas lihava mies! No hyvä että sentään liikkuu!". Kyseinen täti on paha suustaan, mutta hyvin herkkä ottamaan nokkiinsa, joten jouduin menemään vähän kiertotietä. Vanhempani tuntevat hänet minua paremmin, joten tein pelkurin ratkaisun, ja laitoin äitini asialle puhumaan kommentoinnista ja miten ikävältä se voi tuntua. Ihana äiti <3 Hän tarttui heti asiaan, ja sanoi tutulleen suoraan mutta hienotunteisesti, että toisten ulkonäköä ei sovi kommentoida. Luulisi melkein 80-vuotiaan täti-ihmisen jo tietävän tuon, mutta nähtävästi ei sitten...

Oletko sinä nähnyt kiusaamista liikuntapaikoilla, tai joutunut sen kohteeksi? Miten reagoit? Miten mielestäni kannattaisi reagoida asiaan?

Joko? Ei vielä...

Terveisiä täältä sohvan pohjalta! Maha kasvaa (olo on kuin kolmosia odottavalla) ja olo alkaa olla jo melko tukala, joten toivon, että kohta alkaisi tapahtua jotain. Ja niin toivovat nähtävästi kaikki muutkin, koska puhelimeen kilahtelee "Joko? Joko?" -viestejä, ja naapurit hyökkäilevät miesparkani kimppuun, jos sattuvat näkemään hänet ulkona, sama kysymys mielessä. Mutta ei, ei vielä.

Täällä sohvan pohjalla on hieman tylsää. En muista mainitsinko, mutta minut on tosiaan komennettu lepäilemään. Huomaan olevani varsin riippuvainen liikunnasta, ja kun se tällä hetkellä koostuu satunnaisesta venyttelystä ja 15 minuutin kävelylenkeistä, niin pää alkaa kohta hajota. Mistään ei oikein saa sitä hyvän olon piristysruisketta, ainakaan yhtä hyvin kuin kunnon rankasta vesijumppaputkesta tai pacetunnista. Tunnen itseni ihan vanhaksi mummeliksi, kun köpöttelen hiiiiitaasti menemään, kävelysauvat tukena ja kengissä jämäkät liukuesteet. Ja sitäkin onnea kestää vain muutaman minuutin, ennen kuin alkaa supistella niin ikävästi, että on pakko kääntyä kotiin. Huomaan oikein miten lihakset ovat alkaneet kadota, ja muutun yhä löllömmäksi. Onhan tämä tilapäistä, onhan?

Helsingin Sanomat kertoi vähän aikaa sitten, että liikunta tehoaa masennukseen kuin lääkitys tai terapia. Ymmärtääkseni tuossa artikkelissa vedettiin mutkat erittäin suoriksi, ja varsinainen suositus jota tuossa käsiteltiin olisi maltillisempi. Mutta allekirjoitan täysin sen osuuden, jossa puhuttiin siitä, että liikunta ehkäisee huonoa oloa ja lisää hyvinvointia, myös henkistä. Huomaan itsestäni, että jotenkin lamaannun, kun en saa sitä liikunnan antamaa hyvää oloa. Tulee saamaton olo. Jäisin mielelläni vain sängynpohjalle/sohvalle makaamaan, liikkeellelähtö on vaikeaa.

Mutta ihan loppusuoralla mennään. Odottelemista, tämä elämä.

Hyvästit isoille tytöille

Oletko sinäkin kurvikas venus? Minä ainakin olen, paljon mieluummin kuin "iso tyttö". 

 

Sukkahousut paikallisesta Prismasta parin vuoden takaa. Hyvät olivat, harmi kun ei enää viime aikoina ole löytynyt.

Viime kesänä näimme alkuperäisen Willendorfin Venuksen Wienissä. 

Olette kaikki kauniita ja ihania <3

Uimahallikielto - mitäs nyt?

Nyt se sitten tapahtui. Nimittäin uimahallikielto. Voimassa loppuraskauden ajan, ja ainakin kunnes jälkivuoto loppuu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pääsen seuraavan kerran uiskentelemaan aikaisintaan maaliskuun puolivälissä... Jos hyvin käy. Nyt harmittaa ja kunnolla!

Nyt kaipaankin vinkkejä hartioiden ja niskan hoitoon! Minulla on todella helposti pahasti jumahtavat hartiat ja niska. Ennen ahkeran uinnin aloittamista kärsin viikoittain pahasta päänsärystä, joka pahimmillaan sai oksentamaan. Kuntosali ei auttanut, vaikka minulla oli ammattilaisen tekemä ohjelma. Venyttelystä oli vain pieni apu. Uimahalli pelasti. Nyt kaipaan siis hyviä vinkkejä, miten pitää hartiat ja niska kunnossa seuraavan parin kuukauden aikana, kun normaalien ongelmien lisäksi tulevat imetys, joka saattaa kuulemani mukaan aiheuttaa hartiajumeja kaikille, sekä oletettavasti entistä hurjempiin mittoihin kasvava rintavarustus (tällä hetkellä kokoa 95K, enkä uskalla edes ajatella millaisiksi nämä paisuvat kun maito nousee). Mikä olisi paras jumppa/venyttelyliike? Mikä muu voisi auttaa? Helppiä!

Ajassa, avaruudessa ja vähän muuallakin

Liikuntavuosi on alkanut melko surkeasti, koska minut komennettiin lepäämään kunnolla. Ei edes pikkuista reissua uimahalliin, ei mitään! Alkuvuosi on siis mennyt vaakatasossa, joko sohvalla tai sängyssä. Neuvolassa olen käynyt, ja äitiyspolilla, ja kerran paikallisessa Prismassa. Netflixin valikoima on tullut erittäin tutuksi: Star Trek, Continuum, Doctor Who, Jessica Jones, Flash, Arrow, Guardians of the Galaxy, Helix... Viimeistä lukuunottamatta kaikki kelpo viihdettä, mutta alkaa jo tuntua siltä, että takapuoleni kohta juurtuu sohvaan.

Välillä yritän tehdä muutakin, kuin tuijottaa aivottomasti tv-sarjoja. Joskus saatan jopa tarttua kirjaan. Pikku vinkki: jos jostain syystä joudut istuskelemaan synnytysosaston päivystyksessä, ja nappaat sairaalan kahviosta mukaasi jotain luettavaa, yritä olla valitsematta kirjaa, joka sisältää karmaisevan kuvauksen vaikeasta kaksossynnytyksestä, jossa synnyttäjän ainoana apuna ovat likainen apuvaimo sekä pelästynyt pappi, ja ainoana kivunlievityksenä toimii pergamentinpalaselle raapustettu raamatunlause. Tunnelma tiivistyy entisestään, kun jostain kantautuu oikean synnyttäjän hysteeristä kiljuntaa, hälytysnapin pirinää, ja kätilöiden juoksuaskelia. Vähemmästäkin alkaa miettiä, mitä oikein on tullut tehtyä.

Miten vuosi on lähtenyt käyntiin siellä tietokoneruudun toisella puolella?

Vuosiraportti 2015

Minun oli tarkoitus rustailla vuosiraporttia uudenvuodenaattona, mutta toisin kävi. Päivällä minulla oli normaali lääkärikäynti äitiyspolilla, joka venähtikin sitten myöhäiseen yöhön. Vauvalla oli kaikki hyvin, hän on melkein kolmekiloinen (eli keskikokoinen) ja liikkuu aktiivisesti. Äidillään sen sijaan verenpaineet olivat karanneet kattoon. Eipä siinä muuta, minut marssitettiin suorinta tietä synnytysosastolle tarkkailtavaksi. Siellä sain sitten lepäillä samalla kun mittailivat verenpainettani ja odottelivat lääkäriä paikalle.

Ongelmaksi muodostui pyhä, ja se että päivystäviä lääkäreitä oli vain kaksin kappalein, ja kumpikin oli leikkauksessa. Ja sitten tähystyksessä. Ja sitten ties missä. Ja sitten meitä odottavia pariskuntia oli useampia, joten jokaista ei ehditty hoitaa tärkeämpien tehtävien välissä. Joten ilta venyi ja venyi ja venyi. Minua peloteltiin jo sillä, että joutuisin jäämään yötä - ihan kamala ajatus näin sairaalakammoiselle. Ja se sai tietenkin paineet nousemaan entisestään. Lopulta tapasin lääkärin hieman iltayhdentoista jälkeen, ja sain luvan lähteä kotiin lääkkeiden kera. Ehdimme kotiin kolmea minuuttia ennen vuoden vaihtumista, ja ehdimme nähdä vähän raketteja. Oli siinäkin tapa viettää uutta vuotta. 

Se oli vuoden 2015 loppu, mutta mitenkäs se vuosi muuten meni?

Olen kuluneeseen vuoteen enimmäkseen tyytyväinen. Olen harrastanut ihan mahtavan paljon liikuntaa, paljon enemmän kuin ikinä ennen! Ja olen nauttinut siitä! Olen syönyt suurimman osan ajasta hyvinkin järkevästi, ilman suuria poikkeamia. Loman lepsuilun jälkeen oli helppo palata takaisin arkeen. Joulun lepsuilun jälkeen ruotuun paluu on vielä hieman kesken, mutta eiköhän se tästä, viimestään huomenna.

Mutta Katsokaa nyt vaikka tätä Heiaheian mitalisaalista:

Olen todella tyytyväinen!

Top 4 näyttää tältä:

1. Vesijumppa (matalassa, syvässä, trampoliinilla) 127 kertaaa
2. Vesijuoksu 77 kertaa
3. Kävely 56 kertaa
4. Jooga (kaikki lajit) 50 kerta

(Olen merkannut Heiaheiaan eri vesijumpan ja joogan lajeja erikseen, siksi tuossa ei esim. näy 50 kerran joogamitalia.)

Olen kokeillut 39 eri lajia (tosin joukossa sivuston joulukalenterin myötä myös sellaista höpsöilyä kuten tonttuilu ja roudaus ja shoppailu). Olen kokeillut monia uusia asioita, kuten:

• Mindfullness
• Mammajumppa
• Äitiysjooga
• Kahvakuula
• Putkirullaus
• Yin-jooga
• Ohjattu rentoutus
• Kuntosali
• Vesijuoksukengät
• Geokätköily
• Nettijooga
• Kehonhuollon tunti
• Trampoliinijumppa vedessä
• Sokeriton elämäuudest

Näistä sokeriton elämä, jota siis onnistui pitämään yllä noin puoli vuotta putkeen hyvällä menestyksellä, ja sen jälkeen hiukan huonommin, oli asia jota haluan ehdottomasti jatkaa. Vesitrampoliinijumpan pariin aion myös palata, kunhan olen palautunut raskaudesta tarpeeksi... ne lantionpohjalihakset... Vesijuoksukengät ovat olleet ahkerassa käytössä nyt raskauden aikana, kun juoksuvyö alkoi jossain vaiheessa painaa vatsaa ikävästi. Nettijoogaa, ja erityisesti yin-joogaa, ajattelin harrastaa myös äitiysloman aikana, jos jälkikasvu antaa joskus hieman aikaa. Ohjattua rentoutusta kuuntelen usein, jos en saa unta. Se auttaa. Kuulemma alan usein kuorsata jo siinä vaiheessa kun on rentoutettu vasta vasemman jalan varpaat, jalka ja pohje. Mutta pääasia että rentoutuu, eikö niin?

Vähän pienemmälle suosiolle ovat jääneet kehonhuolto (tunnit loppuivat), kuntosali (unohtui syksyllä kokonaan koska en jaksanut raahautua salille aamuseitsemäksi ja iltapäivällä siellä oli liian täyttä), geokätköily (muistin, että en oikeastaan pidä luonnossa samoilusta, ja olen huono olemaan huomaamaton) sekä putkirullaus (auts!). En tiedä tulenko harrastamaan näitä jatkossa. Kuntosali houkuttelisi hieman, mutta täällä kotipaikkakunnalla ei oikein ole sopivia saleja, kun en haluaisi sitoutua vuodeksi tai kahdeksi ja maksaa mansikoita. Vaihtoehtona olisi uimahallin todella karu sali, jossa ainoa aerobinen laite on natiseva kuntopyörä, tai kakkosauton hankkiminen, että pääsisin kulkemaan päivisin naapuripaikkakunnalle tai Helsinkiin. Silloinkin ongelmaksi tulee lapsenvahdin hankkiminen. Ehkä vuosi 2016 ei ole kuntosalin vuosi. Katsotaan miltä tuntuu.

Mahdollisimman terveellinen elämä tulee kuitenkin jatkumaan. Siitä kun tulee hyvä olo. Odotan mielenkiinnolla sitä, millaista elämä lapsiperheenä tulee olemaan. Riittääkö siinä enää energiaa huolehtia liikunnasta ja syömisestä? Toisaalta, varsinkin vanhempien kannattaa huolehtia omasta hyvinvoinnista, jo lapsen takia. Jännittää!