Jutellaanpa vähän tästä minun pitkäkestoisesta väsymyksestäni. Niin, ja siitä että paino on melko lailla jumittanut jo useamman kuukauden. Ja kun ne kuukautisetkin kenkuttelivat tuossa keväämmällä...

Joko arvasitte? ;)

Jossain vaiheessa toukokuuta tällainen olento muutti asumaan minun mahaani, ja häntä onkin sitten syyttäminen kaikista viimekuukausina vaivanneista oireista. Vaikka ei niitä nyt niin kamalasti ole ollut, ja tuollaisen ihanuuden eteen voi vähän kärsiäkin. Ja varmaan kärsitään vähän enemmän sitten helmikuussa!

Raskaus on mennyt ihan kivasti, kunhan ensijärkytyksestä päästiin (Mitä, voinko minä tulla luomuna raskaaksi? Mahtavaa! Mutta... APUA! Minun piti laihduttaa vielä ainakin 10 - 20 kiloa ennen kuin tulen raskaaksi! Ääääk!).

Alussa kärsin pahoinvoinnista, ja tietysti siitä versiosta, jossa ainoa keino välttää oksentelua on syödä koko ajan. Siis ihan koko ajan. Ja se alkuraskauden väsymys, huh huh! Se iski jo hyvissä ajoin ennen kuin raskaustesti näytti plussaa. Jossain vaiheessa ainoat päivääni mahtuvat asiat olivat nukkuminen ja työt, satunnaisesti jopa työpaikalla nukkuminen (teimme puolen tunnin rentoutusharjoituksen, ja yksi meistä alkoi kuorsata viisi minuuttia harjoituksen alusta).

Kunhan päästiin toisellen kolmannekselle, pahoinvointi helpotti ja väsymyskin väheni. Nyt olo on ollut oikein hyvä, mutta sokereita joudun seurailemaan. Se ei tosin yllätä, näillä geeneillä ja tällä painolla. Paino on pysynyt koko ajan melko samana, mutta yllättäen kaikki housut ovat käyneet liian pieniksi mahan kohdalta, kun taas vaatteet lötköttävät muualta ja kengätkin putoavat jalasta. Ihan kuin massaa olisi siirtynyt muualta vartalosta vatsaan :D

Vielä pystyy liikkumaan melko normaalisti, vaikka vesitrampoliinijumppaan en ole nyt uskaltanut. Ruokavaliona on raskausdiabeetikon ruokavalio, joka poikkeaa vain vähän siitä, miten söin aikaisemmin tänä vuonna. Ravitsemusterapeutillakin saan jatkaa. Mutta mitäs tässä, nautitaan tästä toisesta kolmanneksesta, sitä kun on vielä vähän jäljellä. Seuraavalla kolmanneksella varmaan uusia kokemuksia, kunhan sinne päästään.

Jotain vanhaa, jotain uutta

Uskaltauduin tänään vesijumppaan naapurikunnan uimahallille. Oli muuten erilaista kuin meidän uimahallilla! Hyvällä tavalla. Vakiuimahallilla on neljä ohjaajaa, ja jokaisella on tietenkin omat kommervenkkinsä, mutta tuntien rakenne on silti melko samanlainen, ja liikkeet jotenkin saman tyyppisiä, vaikka vaihtelevatkin. Nyt olikin tarjolla jotain ihan erilaista!

Aluksi tanssittiin vedessä Staying Aliven tahtiin (Kyllä! Teimme juuri sellaisia käsiliikkeitä kuin kuuluukin!). Sitten tehtiin lihaskuntoliikkeitä, minkä jälkeen siirryttiin pilatesharjoituksiin. Ihan uutta minulle. Loppulämmittelyssä tehtiin vielä balettiliikkeitä. Hauskaa ja uutta! Mitähän ensi kerralla tanssitaan? YMCA olisi ainakin käsiliikkeiden kannalta sopiva.

Time for DISCO!!!

 Yleensä en pidä tanssimisesta ollenkaan. Minulla ei ole juurikaan rytmitajua tai tanssintajua... tunnen itseni vain hölmöksi, jos yritän tanssia. Mutta vedessä oli ihan hauskaa heiluttaa pebaa.

Pitäisi vaan muistaa kokeilla rohkeasti jotain uutta, vaikka niinkin pientä kuin toisen liikuntapaikan tuntia. Olen vain sitä tyyppiä, joka helposti jää pyörimään tuttuun ja turvalliseen, joka sitten pikkuhiljaa käy tylsäksi, jos sitä tahkoaa koko ajan. Pitäisi oppia enemmän seikkailullisuutta.

Mitä uutta sinä olet viimeksi kokeillut?

Edelleen sairaspedin pohjalla

Huh, pitääpä nyt sanoa, että on tosi vaikea ylläpitää mitään järkevää ruokailurytmiä kun on kipeänä. Pitää todellakin nostaa hattua kaikille, joilla on jotain pidempiaikaista vaivaa, ja jotka silti jaksavat pitää kiinni terveellisistä elämäntavoista. Täällä ollaan vasta sairaspäivä numero seitsemässä, ja minä olen jo ennättänyt sortua niin suklaaseen kuin jäätelöönkin, kun on vaan niin ikävä olo ja voi sääli minua parkaa, joka ei ole kunnossa, ja nenäkin on tukossa ja päätäkin särkee jo toista päivää putkeen ja kuume ja korvissa poksuu ja närästää ja minkä tekosyyn nyt vielä keksisin että saisin syödä vähän lisää suklaata...

Tänään totesin vihdoinkin olevani sen verran terve, että jaksoin tehdä puolen tunnin hitaan kävelylenkin. Piti ottaa mies turvaksi, siltä varalta että alkaa pyörryttää. Miten voi pelkkä flunssa ottaa näin koville? Huomenna alkavaksi suunniteltu minimatka on vielä epävarma, kun mieskin on nyt alkanut pärskiä. Harmittavaa, mutta ei voi mitään.

Koko viikkoni on tosiaan mennyt sängynpohjalla. Olen lukenut ison pinon työkaverilta saatuja naistenlehtiä. Olen lukenut loppuun Tiina Miettisen Piikojen valtakunnan, ja avartanut näkemystäni naisten asemasta entisaikoina. Olen lukenut aikaisemmin tänä vuonna kuolleen Terry Pratchettin viimeisen kirjan, The Shepherd's Crownin, ja itkenyt silmäni turvoksiin. Olen nauranut kippurassa Mma Ramotswen seikkailulle kirjassa Häähuumaa lauantaina (en suosittele yskäisille, jos nauraa liikaa, tulee yskänpuuska). Olen vakavasti harkinnut tarttuvani jälleen 50 Shades of Greyhin, jonka aloitin helmikuun flunssan aikana. En kuitenkaan jaksanut. Miksi tuntuu siltä, että nykyään löytyy aikaa lukea vain silloin kun olen kipeänä?

Tämä viikonloppu menee siis ainakin vielä lepäillen. Toivottavasti pääsisin nyt sentään ensi viikolla uimahalliin.

Siitä huolimatta:

Hyvää viikonloppua :)

Flunssan kourissa. Taas.

Terveisiä täältä sängyn pohjalta!

Flunssahan minut tänne kaatoi. Taas. Tuntuu, että olen tänä vuonna ollut erityisen usein flunssassa. Eikös elämäntaparemontin pitäisi toimia päin vastoin? Pitää ehkä kiinnittää enemmän huomiota vitamiinien saantiin ja käsihygieniaan ja... öööh, enpäs tiedä. Kai ne taudit jylläävät ihmisten joukossa. Jos jäisi vain kotiin nököttämään, pysyisi ehkä terveempänä? Mutta ei jaksa.

Hieman harmittaa. Taas. Nimittäin uimahallin vesijumpat alkoivat eilen, enkä tietenkään päässyt niihin. Pitää vaan odotella ja parennella. Toivottavasti olen sentään viikonloppuna terve, koska tiedossa olisi pieni matka. Pitäkää peukkuja! Ja toivon mukaan pääsen ensi viikolla taas lillumaan uimahalliin.

Tänään onkin syyskuun ensimmäinen päivä. Tänään velhokansa kerääntyy King's Crossin laiturille 9 3/4 lähettämään lapsensa Tylypahkaan uudeksi lukuvuodeksi. Pitäisiköhän sen kunniaksi mennä peiton alle lukemaan vähän Harry Potteria?