sunnuntai 30. elokuuta 2015

Allergiat ja terveellisemmät elämäntavat

Eksyinpä taas mammapalstoille (tiedän, ei pitäisi lukea), ja osuin lukemaan ketjua, jossa eräs ihminen kertoi pahojen allergioiden vaikeuttavan hänen laihdutustaan/terveellisempien elämäntapojen tavoitteluaan. Vastaus oli, mitäpä muutakaan, kuin kettuilua siitä, miten kirjoittaja käyttää allergioita tekosyynä lihavuudelleen, ja "varmaa tietoa" siitä, että allergiat eivät  mitenkään voi lihottaa ketään, vaan sen sijaan laihduttavat ihmistä. Mitäpä muuta voi noilta palstoilta odottaa... mutta nyt kyllä osui ja satutti.

Minähän olen siis allerginen vähän kaikelle. Allergialistani on noin käsivarren pituinen, ja jos jonnekin pitää ilmoittaa ruoka-aineallergioita, olen kokenut helpommaksi ilmoittaa mitä VOIN syödä, kuin päinvastaisen listan. Omalle allergialistalleni kuuluvat lähes kaikki hedelmät, lähes kaikki kypsentämättömät kasvikset, kaikki kypsentämättömät juurekset, lähes kaikki mausteet, soija, pähkinät ja mantelit jne... Onneksi voin syödä kaikkia viljoja ja maitotuotteita, melkein kaikkia marjoja, muutamia hedelmiä, ja sen lisäksi monet kasvikset ja juurekset menevät kunnolla kypsennettynä.

Näyttää herkulliselta ja terveelliseltä, eikö näytäkin?
En voi syödä tästä kuvasta mitään, en siis yhtään mitään.
Kuva: Pixabay.com

Miten tämä sitten tekee terveellisestä syömisestä mahdotonta? No ei se tietenkään tee. Mutta se aiheuttaaa ylimääräistä vaivaa ja ylimääräistä rahanmenoa. Varsinkin jos väsyttää ja haluaisi vain napata jotain helppoa ja nopeaa, niin kasvispuoli jää helposti väliin, jos en erityisesti tsemppaa itseäni. Ja silloin se jää aika helposti pussilliseksi pakastevihanneksia. Minä kun en myöskään voi käsitellä raakoja juureksia ilman hanskoja, eikä aina vaan jaksa.

Ammattilaiset ja erilaiset amatöörineuvojat, niin netissä kuin oikeassa elämässä, jaksavat kerta toisensä jälkeen vinkata, että leivälle voisi laittaa päälle ihanan rapeita, tuoreita kasviksia, ja napostelunhimoon voi napata pikkuporkkanoita tai raakoja kasviksia, joiden rouskuttaminen kuulemma on yhtä tyydyttävää kuin sipsien rouskuttaminen (joo joo, varmasti uskon), ja miten suolan voi korvata käyttämällä reippaasti muita mausteita. Ja aina välillä joku innokas ihminen on tullut valistamaan minua siitä, miten kunnolla kypsennettyjen kasvisten syöminen on yhtä tyhjän kanssa, kun eihän niissä enää ole jäljellä mitään vitamiineja ja hivenaineita. Ahaa, jätänkö siis vihannekset kokonaan väliin, ja syön pelkkää viljaa ja lihaa ja rasvaa? Ei sekään vaihtoehto heille kelpaa. Ei, en voi syödä kevyesti wokattuja kasviksia, ne pitää kypsentää kunnolla. Ja ei, en ole kokeillut terveellisiä ja herkullisia ja meille punkeroille hyvin soveltuvia raakakakkuja, koska sellainen erittäin todennäköisesti veisi minut sairaalaan... tai todennäköisemmin hautausmaalle.

Niin ja huomatkaapa, että nämä yllä mainitut neuvot ovat tulleet ihan pyytämättä, ihmisiltä jotka ovat vain jostain syystä tunteneet tarvetta alkaa valistaa minua. Koska en tietenkään ole oikeasti allerginen, vaan pelkästään nirso, ja sen takia lihava.

Tästä alkaakin löytyä jo vähän syötävää, varsinkin jos sen kypsentää.
Kuva: Pixabay.com


En oikein tiedä miksi syömiseni tai syömättä jättämiseni ärsyttävät joitakin niin paljon. Teen mieluiten itse ruokani, ja otan vaikka juhliin ja illanviettoihin mukaan jotain syötävää, koska tiedän, että minulle kokkaaminen voi olla vaikeaa. Puhumattakaan niistä kerroista, kun illan emäntä on erikseen tehnyt jotain minulle sopivaa, ja sitten kuitenkin maustanut ruokaa vaikka sitruunamehulla tai heittänyt päälle "ihan vähän vaan" chiliä tai pähkinää, joka vahingossa tai tahallaan. Siinä on sitten kiva selitellä miksi en syö minulle erikseen tehtyä ruokaa.

Onneksi minulla on nykyään mahtava ravitsemusterapeutti, joka ihme kyllä jaksaa muistaa allergiavalikoimani, ja on auttanut minua löytämään uusia tapoja käyttää enemmän kasviksia. Se kun ei aina ole niin helppoa, kun rajoitteita on paljon. Ja tämä ihan oikeasti on välillä tosi raskasta! Ei niinkään rajoitteet, koska olen niihin jo tottunut viimeisen melkein 30 vuoden aikana, mutta se, että aina pitäisi jaksaa miettiä ja tsempata vähän ylimääräistä, ja miettiä miten ruoka ei kävisi liian yksipuoliseksi ja tylsäksi. Olisi niin helppoa vain napata pullaa tai munkkipussillinen kaupan hyllystä (ne kun sopivat minulle noin allergioiden puolesta), kun taas vihannespuoli vaatii aina enemmän laittamista ja jaksamista.Siinä vaiheessa kun yrittää parhaansa mukaan keksiä keinoja saada edes hieman vihanneksia ja kasviksia ruokavalioon, on aika turhauttavaa kuulla kommentteja siitä, miten allergiat ovat vain tekosyy.

torstai 27. elokuuta 2015

Isoja liikuntavaatteita! Osa 2.

Syksyn myötä varmaan puolet Suomesta aloittaa taas kuntoilun, ja uusille liikuntavaatteille olisi tilausta. Siksipä ajattelin muistuttaa, että kirjoittelin alkuvuonna siitä, mistä löytää liikuntavaatteita koossa 56-60+.

Omat viime vuonna ja alkuvuodesta ostetut releet alkavat olla jo melko isoja, joten itsekin pitäisi päivittää vaatekaappia. Onneksi sain eräältä ihanalta ihmisiltä hänelle liian isoksi jääneet jumppapöksyt lempimalliani, joten en sentään ihan housuitta joudu liikkumaan. Olen myös shoppaillut hieman, mutta vielä tarvitaan sisäliikuntavaatetta.

Shoppailuja syksyyn! Elloksen iloisen keltainen Ahkka-kuoritakki (koko 58),  Enellin sporttiliivit (aka Maailman Rumimmat Liivit, koko 6), Ulla Popkenin mustat ulkoiluhousut (koko 54) ja lopuksi joogaan Yoursin sarjislegginsin (koko 26/28).

Tekisi mieli kokeilla vähän muitakin sporttimallistoja kuin niitä, jotka löytyvät tuolta linkin takaa. Olen vaan sen verran iso vieläkin, että en välttämättä mahdu kokoon 54 tai 52/54, mitä monet muut plussakokoiset sporttimallistot tarjoavat. Jos meneekin mahasta ja rinnoista, niin saattaa kinnata käsivarsista. Ja jos vyötärö sopisikin pöksyihin, niin joko pepusta tai pohkeista saattaa kiristää. Ja kun en kovin mielelläni sentään pukisi makkaroitani makkarankuoriin, vaan vaattessa saisi olla edes vähän tilaa. Pitäisi siis vain kokeilla ja testata että mahdunko vai enkö. Mutta se tilailu ja sopimattomien palauttelu, plääh. En millään jaksaisi.

Mutta tässä minua pienemmille pulleroille muutama uusi löytö, joista löytyy kokoja 54:ään saakka:

H&M:n nettikauppa myy jonkin verran isojen kokojen sporttivaatetta, joissa suurin koko on 3XL. Olettaisin sen vastaavan kokoa 54. Tällä hetkellä valikoima näyttää melko niukalta, tarjolla kun on paria paitamallia, muutama hihaton toppi ja trikoot. Voisin vannoa nähneeni tuolla enemmänkin malleja, mutta ehkä ne on myyty loppuun näin syksyn ja uuden elämän kunniaksi. H&M:n plussasporttivaatteet ovat ehdottomasti minun kokeilulistallani. Mahtuuko Viktorian berberi sporttitrikoisiin vai ei? Odotamme jännityksellä!

KappAhl ei ole liike josta odotin löytäväni isoja treenivaatteita, mutta kyllä! Ninni vihjaisi että sieltä niitä löytyy. Koossa 52/54 löytyy oikein kivan näköinen treenitakki, paria paitamallia ja kolmet erilaiset trikoot. Mustan sävyissähän nuo pääasiassa kulkevat, mutta tuota takkia pitäisi silti päästä kokeilemaan. Pitää kai käydä Helsingissä. Pitäkää peukkuja, että se on reilua mitoitusta! Tavoitetakkeja ei nyt saa ostaa, ei! Paha Viktoria! Ei!

David Plus on mallisto jota myydään ainakin Prismassa ja kuulemani mukaan myös HobbyHallissa. Suurin koko on 52/54. Kivoja vaatteita, mutta kovin montaa mallia ei tässäkään mallistossa ole tarjolla. Itse olen kokenut suurimmaksi ongelmaksi näiden vaatteiden löytämisen! Paikallinen Prisma toki myy niitä, mutta pieniä kokoja ja nähtävästi vanhoja malleja, kun näitä uudempia ei löydy kaupasta ollenkaan. Oma motivaatiopaitani viime toukokuulta on tätä mallistoa. Se muuten näyttää edelleen päälläni melko samalta kuin silloin. En vielä laita sitä päälle julkiselle paikalle, mutta kotijoogassa mitä mainioin.

Löytyisikö keneltäkään lisävinkkejä? Mitä uutta treenivaatetta sinun kaappiisi eksyy tänä vuonna?

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Liikuntaviikko 34

No nyt oli liikunnan kannalta ihan kurja viikko.  Maanantain työpäivä jatkui aamuseitsemästä iltakymmeneen, ja jotenkin en ollenkaan onnistunut toipumaan siitä, vaan olin kuin nukkuneen rukous koko viikon. Vasta nyt viikonloppuna olen alkanut piristyä. Tästä johtuen tuli tällä viikolla treenattua enemmän sohvallamakuulihaksia kuin niitä muita.

Kuva: Heiaheia.com
Maanantai: -
Tiistai: Vesijuoksu 50 min
Keskiviikko: -
Torstai: -
Perjantai: Kävely 45 min
Lauantai: Vesijumppa 30+30 min
Sunnuntai: Vesijuoksu 50 min

Tavoitteenani oli joogata kolmesti, mutta enpä jaksanut siihen puuhaan kertaakaan. Harmittaa, mutta voimat ovat jotenkin täysin lopussa. Saman ilmiön huomasin vesijuostessa. Tähtäsin tuntiin, mutta noin 45 minuutin jälkeen voimat alkoivat loppua ihan totaalisesti. Pitäisikö ehkä syödä vähän isompi välipala tai aamupala ennen uimahallireissua?

Viikon paras kokemus oli vesijumppaa. Olin kaivannut sitä paljon! Yhdessä vaiheessa siinä jumppaillessa tuli sellainen euforinen tunne, sellainen, että olen nyt oikeassa paikassa. Ihanaa :)

Nyt nenä vuotaa, ja epäilen että flunssa kolkuttelee ovella (mikä voi tietysti olla osasyy tähän väsymykseen). Siksi en laitakaan ensi viikoksi mitään tavoitetta tällä kertaa. Yritän vähän lepäillä ja kerätä voimia... sen kun työstressiltä voin ja jaksan. Kuunvaihteen jälkeen alkavat kaikki vakioharrastukset, ja haluan olla pirteänä ja kunnossa siinä vaiheessa.

perjantai 21. elokuuta 2015

Miltä vartalo tuntuu?

Kokemus omasta vartalosta on aika jännä juttu. Siis miten se muuttuu, eikä taustalla oikein ole mitään logiikkaa.

Olen nyt pysytellyt samassa painossa kohta kolme kuukautta. Kolme kuukautta sitten, olin juuri laihtunut joitakin kymmeniä kiloja. Olo oli kevyt. Melkein pieni, tai siis verrattuna entiseen. Saatoin istuskella sohvalla, ja ihmetellä, miksi pohkeeni näyttivät niin pieniltä, tai hämmästellä, miten ennen niin sopivat housut putoavat päältä. Tunsin itseni myös vahvaksi. Laukku oli käynyt yllättävän kevyeksi ja pääsin portaita ylös kolmanteen kerrokseen ilman että olin hengästynyt monta minuuttia sen jälkeen. Ihan mukava tunne.

Mutta nyt? Tilanne on muuttunut. Jotenkin olen alkanut kasvaa oman pään sisällä. Tietenkin olen iso, aivan kuten olin kolme kuukautta sitten, mutta jotenkin vartaloni tuntuu kasvaneen. Takapuoli tuntuu isommalta, käsivarret löllömmiltä, nilkat näyttävät pölkyiltä ja maha siltä, että olen syönyt koko kesän pelkkää suklaata ja jäätelöä. Kaikki pursuaa ja löllyy. Tunnen itseni paljon isommaksi kuin keväällä, ihan yhtä isoksi kuin silloin kymmeniä kiloja painavampana. En tunne itseäni yhtä vahvaksikaan kuin ennen. Vaihdoin jo laukun reppuun, että saisin kannettua tavaroitani paremmin. Portaat näyttävät uhkaavilta. Koko laihtuminen tuntuu melkein unelta. Oliko se tottakaan?

Motivaatio-ongelmat iskivät.
Kuva: Pixabay.com
Ehkä tämä on sukua sille ilmiölle, että riippumatta siitä, olenko painanut 90 kiloa vai tuplasti enemmän, olen aina ja jokaisessa vaiheessa kuvitellut olevani koko seudun lihavin ihminen.

Harmittavaksi tämän tekee se, että minun on vaikeaa pitää yllä positiivista asennetta ja sen myötä motivaatiota terveellisiin elämäntapoihin. Tekee kovasti mieli ostaa jättimegasuperhampurilaisateria ja iso sipsipussi, ja lösähtää sohvalle koko viikonlopuksi. Kun eihän millään ole väliä, kun tulosta ei tule... "Parempi olo" tuntuu tällä hetkellä kovin heikolta motivaattorilta. Mitä se edes tarkoittaa?

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko joku muu kokenut asian samalla lailla. Miten olette selvittäneet ongelman? Kai tämän yli voi päästä?

maanantai 17. elokuuta 2015

Liikuntaviikko 33: Parempaan päin menossa

No niin, tähän liikuntaviikkoon olenkin jo paljon tyytyväisempi kuin edelliseen. Vaikka on tuo vielä aika vesijuoksupainotteista. Pari viikkoa vielä, ennen kuin saan siihen vähän enemmän muutosta. Mutta olen kuitenkin ollut ihan kiitettävän ahkera, ainakin omasta mielestäni.

Kuva: Heiaheia.com
Maanantai: Crosstrainer 30 min
Tiistai: Vesijuoksu 45 min, kävely 40 min ja mindfullness-harjoituksia 20 min
Keskiviikko: Lepoa
Torstai: Vesijuoksu 60 min, sauvakävely 25 min, rentoutusharjoituksia 30 min
Perjantai: Vesijuoksu 30 min
Lauantai: Vesijuoksu 60 min
Sunnuntai: Vesijuoksu 60 min, kävely 40 min, yin-jooga 60 min

Hieman päälle kahdeksan tuntia, jos laskin oikein, tosin mukana vajaan tunnin verran rentoutus- ja mindfulness-harjoituksia. Ei paha.

Tänään onkin vuorossa 16-tuntinen työpäivä, joten liikunta taitaa jäädä aika vähiin. Ei se mitään, huomenna jatketaan reippaana ja pirteänä... toivon ainakin.

Tavoite viikolle 34: Joogaa ainakin kolme kertaa.

tiistai 11. elokuuta 2015

Kymmenen kysymystä

Narseska haastoi minut vastaamaan kymmeneen kysymykseen. Kiitos haasteesta... ja täältä pesee.

1. Mikä on mielestäsi tällä hetkellä paras Youtubessa oleva video?
Uiva ja sukelteleva jaguaari oli aikamoinen yllätys.


Ja kun se on katsottu, suosittelen QI-ohjelmaa, jota löytyy Youtubesta todella hyvin. Stephen Fry, Alan Davies ja vierailevat julkkikset kertovat varsin kiinnostavia asioita.

2. Käytätkö mielestäsi liikaa sosiaalista mediaa? Mitä kaikkia sosiaalisen median välineitä käytät?

Käytän pääasiassa Facebookia, Instagramia ja erilaisia foorumeita. Liikaa? Todennäköisesti. En kuitenkaan ongelmaksi asti. 

3. Mikä on lemipielokuvasi?

Ei saa kysyä näin vaikeita! Tänään vastaukseni on Moulin Rouge, mutta sen katselu pitää lopettaa, ennen kuin Satine kuolee. Huomenna vastaus onkin jotain ihan muuta.

4. Jos sinulla olisi varaa, haluaisitko ottaa tatuoinnin? Jos haluaisit, millaisen ottaisit?

Minulla on perhostatuointi, jonka otin kymmenisen vuotta sitten. En ottaisi toista, koska allergiat hermostuttavat, eikä uusi tatuointi muutenkaan oikein tunnu kamalan houkuttelevalta. Vähän sellainen "been there, done that" -tunnelma koko asian suhteen. Tätä nykyistä pitäisi kyllä paikkailla, siitä on vuosien mittaan lähtenyt väriä ja muotokin on vähän tainnut muuttua laihtumisten ja lihomisten myötä. Mutta kun ne allergiat huolestuttavat.


5. Mitä ohjelmia seuraat televisiosta?

Jos siis ihan televisio-televisiosta, tiettyyn aikaan päivästi, niin en yhtäkään. Miss Fisherin etsivätoimistoa olen katsonut silloin tällöin, mutta sen olen nähnyt jo aikaisemmin. Katson pääasiassa Netflixiä ja HBO:ta. Sieltä taas seuraan paljon erilaisia scifi- ja fantasiavaikutteisia sarjoja. Jotkut rikossarjatkin nappaavat. Katson mielelläni ainakin kokonaisen kauden putkeen, muutaman päivän aikana. Makea mahan täydeltä on ihan parasta!

Tällä hetkellä katson Game of Thronesin uusinta kautta, Vikingsia, Bonesia ja uutta My Little Ponya (siinä on John deLancie ääninäyttelijänä!). Doctor Whon uutta kautta odotan kovasti, se alkaa syyskuussa. Ja vanhoja suosikkeja, joita jaksaa katsoa yhä uudestaan, ovat ainakin eri Star Trekit (näistä uusista leffoista en niin välitä), Buffy ja Doctor Who.

6. Parasta just nyt?

Syksyn lähestyminen ja kaikki mitä se tuo mukanaan.

7. Odotatko jo syksyä?

No arvaa! :D

Itse asiassa olen tämän suhteen vähän kaksijakoinen. Pidän todella paljon valosta ja tästä noin 18-24 asteen lämpötilasta joka on vallinnut viime päivinä. Ja elokuun pimenevät illat ovat ihania ja tunnelmallisia, kun päivällä kuitenkin on valoisaa. Elokuu (minun mielestäni siis puhtaasti kesäkuukausi) on melkein parasta aikaa vuodesta. Mutta syksykin on ihana.

8. Mihin haluaisit matkustaa?

Tällä hetkellä matkustuskiintiöni on ihan täynnä, mutta voisin joskus käväistä tuolla Amerikan mantereella. Kunhan pääsisin tästä lentokauhusta.

9. Liikuntamuoto, josta nautit eniten?

Erilainen vesiliikunta. Vaihtelevasti, niin että ei tule tylsää. Olisi hauskaa kokeilla joskus vaikka vesicombatia tai vesinyrkkeilyä, mutta täällä ei niitä järjestetä, enkä jaksa lähteä jonnekin Helsinkiin tai Vantaalle.

10. Kuka on mielestäsi ärsyttävin julkisuuden henkilö?

Hmm, paha kysymys. En juuri ollenkaan seuraa julkkiksia, joten en ennätä ärsyyntyä heihin. Ja toisaalta, miksi ärsyyntyä ihmiseen, jota ei livenä näe ikinä? Joskus ärsytys saattaa toki nostaa päätään, kun joku poliitikko päästelee suustaan sammakkoja.


Siinäpä se.

....mutta nyt olenkin niin tylsä, että en haasta nimeltä mainittuja bloggareita vastaamaan. Sen sijaan haastan SINUT, joka tätä lukee, vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Millaisia suunnitelmia sinulla on syksyksi?
2. Paras liikuntamuoto juuri nyt ja mikä siinä on parasta?
3. Museo vai baari?
4. Pihallesi ilmestyy aikakone. Miten toimit?
5. Millaisista kulttuurin muodoista nautit?
6. Mitä tv-sarjaa suosittelisit lukijoillesi?
7. Entä mitä kirjaa suosittelisit?
8. Parasta juuri nyt?
9. Mikä oli ensimmäinen nettinimimerkkisi ikinä?
10. Kolme asiaa jotka haluaisit kokea ennen kuolemaasi.

maanantai 10. elokuuta 2015

Liikuntaviikko 32: Varovainen askellus syyskauteen

Elokuu ja varovainen paluu arkeen, myös liikunnan suhteen.Uimalli avasi, joten rynnistin sinne, mutta salielämän jätin vielä väliin, koska olin lomalla, ja salini sijaitsee työpaikan vieressä. Eihän sinne voi lomalla mennä, menen vielä väärästä ovesta ja joudun vahingossa töihin!

Luvassa oli siis neljä kertaa vesijuoksua, kerran rentouttavaa yin-joogaa, ja kerran vähän pidempi kävelylenkki. Melko rentoa, vaikka lihaksia kyllä aluksi kivisti hieman vesijuoksun jäljiltä.

Kuva: Heiaheia.com
Nyt viikolla 33 olisi tarkoitus palata varovaisesti salillekin, vesijuoksun lisäksi. Vesijumppia joudun valitettavasti odottelemaan vielä muutaman viikon. Joogatilanne on tällä hetkellä auki. Yoogaia-tilaukseni loppuu, ja vaikka olen pitänyt kovasti tästä palvelusta, olen hieman epävarma ehdinkö syksyllä joogailla juurikaan, kun muutakin liikuntaa on tarjolla. Jos tulisi joku hyvä tarjous... Katsotaan.

Joko sinä aloitit syksyn liikuntakauden?

lauantai 8. elokuuta 2015

"Upea lihava elämäni" alkaa näkyä Suomessa

Kirjoittelin helmikuussa My Big Fat Fabulous Life -sarjasta, jossa seurataan 170-kiloista tanssijaa Whitney Thorea. Frii tuo nyt sarjan Suomeen nimellä Upea lihava elämäni, ja sitä voi alkaa seurata perjantaina 14.8. kello 19.30.

Sarja ei ole erityisen laadukas (mitä nyt halvalla tehdyltä realityltä voi odottaakaan), mutta positiivistä siinä mielestäni on, että siinä nähdään isokokoinen nainen, joka ei pelkää liikkua ja tanssia. Mahtava asenne! Yleisen ja vähän tylsän söhellyksen sekaan on myös ujutettu jonkin verran ajattelemisen arvoista asiaa siitä, miten me itse ja muut suhtaudumme lihavuuteen.

Helmikuinen postaukseni sarjasta löytyy täältä.

torstai 6. elokuuta 2015

Syksyn liikuntakausi aloitettu!

Elokuun myötä kipitin tosiaan takaisin uimahallinen, ja se oli juuri niin ihanaa kuin muistin. Vaikka paljon kylmempää! En tunnu tällä hetkellä oikein kestävän kylmää, epätavallista. Yleensähän minä nautin kylmästä ja inhoan kuumaa. Niitä muuttuvan kropan outouksia.

Nappasin uimahallille mukaan vesijuoksuhanskat, ja huh huh! Nähtävästi kaikki käsivarsilihakset olivat lähteneet lomalle kuuden viikon kesätauon aikana, ja nyt sattuu hauiksiin. Auts! Mutta eiköhän se tästä, kun taas totun. Olen myös yin-joogaillut vähän vesijuoksun vastapainoksi.

Olipa muuten ihanaa päästä takaisin omaan rytmiin myös liikunnan suhteen. Tuntuu että syömisen hallinta muuttui samalla kertaa paljon helpommaksi. Jotenkin pelkillä kävelylenkeillä ja hyötyliikunnalla ei ole minuun samanlaista vaikutusta. Tervetuloa takaisin, rutiinit!

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä, vaikka arjen keskellä

Se olisi sitten elokuu, viimeinen kesäkuukausi. Paluu arkeen häämöttää jo horisontissa. Mies palaa töihin jo huomenna, minä taas lomailen vielä viikon verran. Mitähän sitä keksisi? Pitää yrittää aktivoitua jotenkin. Kesä on mennyt nautiskellessa ja hyötyliikunnan parissa. On pesty mattoja ja kerätty mustikkaa (tai yritetty kerätä... tulos oli melko laiha), on vaellettu pitkin Wienin hehkuvankuumia katuja ja uskomattoman laajoja puistoja, on kierretty museota museon perään, ihmetelty dinosauruksia ja neanderthalinihmisiä ja kuunneltu katumuusikkojen soittavan Mozartia ja Beethovenia, on tepasteltu Alpeilla ja pyöritelty lumipalloja 30 asteen helteessä.

Ihana Itävalta! Upeita maisemia, kulttuuria ja historiaa. Ja hurja helle.
Vaikka aikaisemmin väitin, että laihtuminen ei ole ollenkaan lisännyt kuumansietoani, niin pitää myöntää, että ehkä sittenkin... En usko, että olisin pärjännyt Keski-Euroopan 35 - 38 asteen lämpötiloissa reilut 40 kiloa nykyistä suurempana. Mutta täällä kotona ei ainakaan liika helle ole vaivannut. Järvivedet ovat vieläkin liian viileitä minulle, ja talviturkki on edelleen tiukasti niskassa.

Suomen kesä <3 Vilpoisa sää, aurinkoa, mansikoita ja järvimaisemia. Miksi tämä ei jatku ikuisesti?

Uimahalli onneksi avaa ovensa taas huomenna. Sinne ja heti! Minulla on uimahallitreffit ystävän kanssa kello 8.00 aamulla. Ehdotin, että menisimme heti kello 7, kun uimahalli avaa, mutta ystävän mukaan kesälomalla ei saa olla liian aktiivinen. Miten niin liian aktiivinen? Haluan vesijuoksemaan ja löllymään terapia-altaaseen ja hoitamaan jumittavia hartioita ihanien, hierovien suihkujen alle. Uimahalli, suuri rakkauteni! Ethän enää sulje oviasi nenäni edessä, rakas?

Joogailukin jäi vähän alkukesän karmaisevan väsymyksen myötä, mutta nyt olen varovaisesti palannut sen pariin. Yin-jooga ei ainakaan rasita liikaa, näin pienen tauon jälkeen. Ihanan rentouttavaa! Miten ihmeessä minä unohdin miten hyvältä tämä tuntuu? Aina ei voi värittää... tai siis voi, mutta se ei kyllä tee mitään lihasjumien hyväksi.

Olin jotenkin odottanut, että vaaka näyttäisi ihan kamalia lukemia löllökesän jälkeen. Kun muutama jäätelö ja mansikkakakkukin löysi tiensä suuhuni, ihanien hotelliaamiaisten lisäksi. Vaaka oli onneksi melko armollinen, ja tuomio oli tasan 153 kg, eli aika lailla samoissa lukemissa ollaan kuin toukokuun loppupuolella. Aika hyvä lopputulos, kun yleensä onnistun kesäisin keräämään sellaist 10-15 kiloa lisää massaa, joka sitten tietenkin talven mittaan tulee pudotettua... jotta sen voisi taas seuraavana kesänä kerätä uudestaan. Ihan hullua menoa. Tästä onkin hyvä alkaa työstää sitä, että joudun muuttamaan tuon oikeassa reunassa komeilevan esittelytekstin. Jos vaikka ennen syntymäpäiviä...?