Rentoutusta värittämällä

Minäkin menin hurahtamaan siihen. Aikuisten värityskirjoihin, siis. Kun kaikki muutkin.

Aika kauan muutama värityskirja ehti majailla Amazonin korissa, kun pohdin, onko värittäminen nyt oikeasti Vakavastiotettavalle Aikuiselle sopivaa puuhaa, mutta niin vaan kävi, että sormi etsiytyi tilausnappulalle ja muutama värityskirja sekä asiaankuuluvat värikynät eksyivät tännekin.

Hei, ihan oikeasti: värittäminen on superrentouttavaa! Ja aivan ihanaa tekemistä sadepäivänä. Sitä voi tehdä samalla kun katsoo ihania kesäsarjoja teeveestä, tai kun kuuntelee jännittävää äänikirjaa, tai kun juttelee kaverien kanssa, tai samalla kun kuuntelee ukkosen jyrinää. Suurin pulma on, minkä värin valitsisi seuraavaksi. Parhaimmillaan tunnelma on lähes meditatiivinen. On vain minä, värityskirja ja kynät.

Oletko sinä jo kokeillut värittämisen rentouttavaa vaikutusta?

Ihanat rutiinit... ikävä teitä!

Kesä on ihana, varsinkin tällainen viileä ja sateinen suomalainen kesä. Olen nauttinut! Ihanaa, kun ei ole liian kuuma, ja jaksaa touhuta pihalla ja tehdä kävelylenkkejä ja vaikka mitä. Ilma tuntuu raikkaalta ja piristävältä. Silti katse jo kääntyy syksyyn päin. Odottelen innokkaasti uimahallien avautumista, niin että pääsen taas takaisin aamuisten uintiretkien pariin. Elokuun alkupuolellahan tuo taas avaa ovensa, vaikka jumppien alkamista joudumme odottamaan syyskuulle.

Kuva: Pixabay.com

 Kaikki lempijumppani näyttävät jatkavan ensi vuonna, mutta harkitsen vakavasti XL-jumpan vaihtamista perusjumppaan. Jotenkin se XL-versio tuntui keväämmällä liian kevyeltä. Toisaalta siinä olisi mukava ryhmä ja tuttua väkeä, joten valinta on vaikea. Mutta pääasia, että pääsen takaisin rutiinien pariin - ehkä jonkun mielestä tylsää, mutta minä tarvitsen säännöllisiä rutiineja, jos aion jaksaa liikkua ja nauttia liikunnasta. Jo viikon tauko saa minut hukkaamaan liikuntamotivaation. Se on outoa, sillä tiedän että kunhan saan raahaututtua uimahalliin/salille/jumppaan/lenkkipolulle, nautin liikunnasta. Mutta lähteminen on vaikeaa, ja helpottaa vain jos asiasta tekee rutiinin. Ota nyt selvää ihmisen aivotuksista... Omistakaan.

Olen myös katsellut kansalaisopistojen tarjontaa sillä silmällä, ja aion yrittää päästä lähiopiston jumppaan sekä työpaikkakunnan joogaan kerran viikossa. Paikat vaan menevät nopeasti, niin pitää yrittää olla kärppänä paikalla heti kun ilmoittautuminen alkaa. Olen pitänyt Yoogaian tunneista, ja nyt päätin että olen sen verran harjoitellut itsenä vääntämistä rinkeliksi, että uskaltaudun oikealle joogatunnille. Hermostuttaa, mutta yleensä itsensä voittaminen on jälkikäteen mukavaa. Ajattelin myös kokeilla lisää erilaisia kevyempiä jumppia tuolta yhdestä liikuntakeskuksesta, jonne minulla on kymmenen kerran lippu. Katsotaan, miten vanha jaksaa.

Syksyyn on vielä aikaa, mutta mielestäni suunnittelu ja odottelun on hauskaa. Siihen asti tosin nautitaan kesästä, joka mielestäni on paras vuosiin. Pysykää vain poissa, helteet ;)

Huh hellettä - ja ärsyttävä ongelma

Luulitko, että reilun 40 kilon pudotus saisi olon tuntumaan paremmalta helteellä? MuahahahHAAA! Ei todellakaan!

Täällä on nyt pari päivää kärvistelty helteessä, makuuhuoneen lämpötila on yölläkin +28 astetta, ja olo nihkeän kiukkuinen, vaikka tuuletin hurisee yötä päivää. Minua ei vaan ole tehty kuumia ilmoja varten. Pärjään huomattavasti paremmin -28 asteessa kuin +28:ssa.

Onneksi tänä kesänä ei ole juurikaan helteitä ollut, mutta jotenkin oletin, tyhmästi kai, että painonpudotus saisi minut kestämään kuumuutta paremmin. Sitähän aina jankataan. Turha toivo, ihan yhtä ikävältä tämä tuntuu kuin paljon isompana. Tukala olo, päätä särkee, mitään ei jaksaisi. Lisäksi on iskenyt ihan karmaiseva turvotus, kengät puristavat ja sormukset sain suosiolla jättää kotiin. Siis ne samat sormukset, joiden pienentämistä harkitsin keväällä, kun olivat käyneet niin suuriksi, että tipahtelivat itsekseen sormista. Enää ei tuo ongelma vaivaa.

Lisäksi huomasin todella ärsyttävän uuden ongelma. Käsivarsien löysä nahka! Tiesin että sitä on, mutta en jotenkin ollut tajunnut että miten paljon sitä oikeasti on. Eikä haitta ole vain esteettinen, vaan muutenkin todella hankala. Tuo nahka vaan roikkuu tuossa ja hikoaa ja poimuilee ja yök! Se ei tunnu ollenkaan tiukentuneen, vaikka painoni on varmaan pari kuukautta polkenut paikallaan. Ja helteellä niihin typeriin poimuihin tulee ihottumantapaista! Vaikka niihin iskee talkkiä! Tämä on oikeasti ihan todella järkyttävää ja ällöttävää. Sanoin aikaisemmin, että mielummin pieni ja löysänahkainen kuin iso ja tiukkanahkainen, mutta alan oikeasti ymmärtää niitä, jotka sanovat että mieluummin iso, kunhan nahka ei roiku.

Suomen kesä on onneksi lyhyt. Enää puoli vuotta talveen!

Keskiaikaa ja moraalista rappiota Turussa

Olen jatkanut projektiani löytää piristystä arjen keskellä, sen verran kun tältä väsymykseltäni jaksan. Onneksi minulla on mies joka ei nurise siitä, että joutuu välillä hidastamaan tahtia kun vaimoa väsyttää, tai siitä, että joutuu tilapäisesti tekemään normaalia suuremman osuuden kotitöistä. Tänään jopa tuntuu siltä, että tämä väsymys saattaisi ehkä vähän helpottaa. Aamulla kävin labrassa kilpirauhaskokeissa, katsotaan pitääkö lääkitystä rukata johonkin suuntaan.

Väsymyksestä huolimatta hyppäsimme viime perjantaina autoon ja hurautimme Turkuun viettämään viikonloppua. Välillä on ihanaa päästä pois kotoa, ja Turku on samalla kertaa tarpeeksi kaukana että pääsee irti arjesta, mutta tarpeeksi lähellä, että matkaan ei tuhraannu liikaa aikaa. Plussaa myös siitä että Turku on upea kesäkaupunki, ja siitä, että se on täynnä historiaa. Kuten vaikka viime viikkoiset Keskiaikaiset markkinat!

Keskiaikaisille markkinoille on ihan pakko päästä ainakin muutaman vuoden välein. Markkinoilla myydään kaikenlaista vanhahtavaa käsityöläistavaraa, mutta ehdottomasti parasta markkinoilla mielestäni on markkinanäytelmä, joka tapahtuu eri paikoilla torilla, yleisön seassa. Kymmenet keskiaikaisesti pukeutuneet näyttelijät jalkautuvat markkinaväen joukkoon, ja siellä täällä saa kuulla keskiaikaista elämänmenoa.

Oikeudessa tavataan! Vaimoihminen on päästänyt lampaansa laiduntamaan miehen maapläntille, ja tästä tuohtunut mies on ottanut lampaat itselleen ja vaatii korvauksia. Mikä on oikeuden tuomio?

Kivisaunan naiset ovat iloisia - äiti löysi kuolleeksi luulemansa tyttären, ja sai reilun rahalahjan, jonka ansiosta hän voi jättää saunan ja perustaa oman kestikievarin. Työkaverit taas ovat löytäneet itselleen aviomiehet, joten hekin pääsevät kunniallisiksi vaimoiksi.

Markkinoiden kupeessa sijaitsee museo Aboa Vetus & Ars Nova, joka on siitä erikoinen, että kellarikerroksesta löytyy historiallinen museo, jossa pääsee kävelemään aitolla 1500-luvun turkulaisella kadulla ja tutkimaan vanhoja esineitä, kun taas ylemmissä kerroksissa sijaitsee nykytaiteeseen keskittynyt museo. Kun olimme nauttineet tarpeeksi markkinahumusta, suuntasimme museoon, uudet Museokortit tanassa.

Aboa Vetuksen puolella olikin sopivasti alkamassa vain aikuisille tarkoitettu Bonnes Dames -opastus, joka käsitteli moraalia ja seksuaalisuutta keskiaikaisessa Suomessa. Todella hyvä opas ja todella kiinnostava kierros, suosittelen kaikille!

Sunnuntaina päätimme vielä vinguttaa Museokortteja vähän lisää, ja kipaisimme melkein hotellimme kulmalla sijaitsevaan Apteekkimuseoon, joka oli meille aivan uusi tuttavuus. Apteekkimuseossa esitellään tietenkin vanhoja apteekkeja, 1800-luvulta kohti uutta aikaa. Hyllyiltä löysimme muun muassa opiumia ja lohikäärmeen verta. Mitähän siitäkin on tehty?

Keskellä kuvaa purkillinen jonka sisältä löytyy "Sanguis Dracen.", eli lohikäärmeen verta. Minä kun luulin että lohikäärme on uhanalainen laji.

Jonkin verran inhonväristyksiä aiheuttivat myös säilötyt kyykäärmeet, konnat ja juotikkaat. Hyi, onneksi ei enää olla entisaikojen apteekkarien armoilla.

Apteekkimuseon yhteydessä on myös vanha porvariskoti, jonka sisustus on ajanmukainen. Ihastelimme vanhanaikaista sisustusta ja ihmettelimme myrkynvihreän värin suosimista. Talosta löytyi muun muassa kaksi aivan hirvittävän rumaa, epätasaisen myrkynvihreää kaakeliuunia. Tuli vaan sellainen tunne, että kaikkea ihmeellistä ihmiset ostavat ollakseen muodikkaita... ja tämä nähtävästi päti jo satoja vuosia sitten.

Lopulta suuntasimme Turun linnaan, joka oli meille jo ennestään tuttu paikka. Enpä vaan muistanut miten paljon kapeita portaita ja portaikkoja siellä on! Meni ihan porrastreeniksi.

Tällä kertaa kävimme ihmettelemässä näyttelyä kuningatar Kristiinasta, tai oikeastaan näyttely keskittyi aika lailla hänestä vastikään tehtyyn Mika Kaurismäen elokuvaan The Girl King, jota on kuvattu Turun linnassa. Kiinnostava näyttely, joka sai minut muistamaan, että minullahan on jossain kuningatar Kristiinan elämästä kertova kirja, jota en ole vielä lukenut. Pitää ottaa kesälukemiseksi.

Vaan tiedättekö mitä tänään tapahtuu? Minä kirmaan KESÄLOMALLE! Nyt levätään ja piristytään.

Miksi aina minä?

Onkohan vika naamassa? Vai missä ihmeessä? Olen siis taas saanut huomata olevani oikea outojen ihmisten magneetti. Uskaltauduin nimittäin viime viikolla uimahalliin jossa en yleensä käy. Mahtava paikka, 50 metrin täyspitkät, leveät radat, paljon lainattavia juoksuvöitä. Valitettavasti myös paljon väkeä, mikä tietysti ei yllätä, onhan kyseessä lähiseudun ainoa tällä hetkellä avoinna oleva uimahalli.

Kuva: anyjazz65

 Tällä kertaa seuraani lyöttäytyi vähintään 80-vuotias rouva, joka oli sonnustautunut suureen, kuohkeaa marenkia muistuttavaan uimalakkiin. Rouva alkoi kovaan ääneen sättiä sitä, miten juuri kukaan vesijuoksijoista ei osaa kunnon juoksutekniikkaa. Hänen mielestään vain hänellä itsellään ja minulla oli oikea tekniikka ja tarpeeksi kova vauhti, muut olivat epäkelpoja tapauksia. Taisin näyttää hieman vaivaantuneelta, koska eräs toinen rouva liittyi keskusteluun ja totesi, että onko tuolla tekniikalla nyt niin suurtakaan väliä, kunhan eteenpäin pääsee. Tämä sai vanhan rouvan suuttumaan ja sättimään tätä toista rouvaa oikein kunnolla.

En jäänyt seuraamaan kiistan kehittymistä, vaan mutisin jotain ajan loppumisesta ja hipsin pikaisesti pukuhuoneeseen. Miksi aina minä?