Vesijuoksukengillä luoksesi liihotan

Joulun jälkeen uimahalleihin alkoi ilmestyä uudenlaisia vesijuoksijoita. He jättivät juoksuvyön naulakkoon, ja sitoivat jalkoihinsa punaiset tai siniset levyntapaiset, jotka oikeastaan muistuttivat vähän lumikenkiä. Ja sitten he lähtivät vesijuoksemaan, hieman epävakaisen oloisesti. Mutta hauskaa näytti olevan. Ja koska minä jatkuvasti etsin tapoja tehdä vesijuoksusta jotenkin hauskempaa ja vaihtelevampaa, päätin tietysti liittyä joukkoon.

Kalkinvalkoiset koivet ja siniset vesijuoksukengät, siinä resepti isänmaalliseen vesijuoksukokemukseen.

Tällaiset ne nyt ovat. Vesijuoksukenkinä tai -sandaaleina noita myydään, mutta lumikengiltä ne minusta näyttävät. Beco Aqua Twin II -nimellä niitä löytää nettikaupoista. Näitä läpsyköitä on kahdessa eri koossa. Punaiset (S) vastaavat noin kokoa 36-41 ja siniset (L) sopivat koon 42-46 kavioon. Sinisissä on myös huomattavasti enemmän nostetta kuin punaisissa, ja niillä polkeminen on raskaampaa. Minulle nämä esiteltiin alkujaan naisten ja miesten malleina (miten helppoa, punaista tytöille ja sinistä pojille!). Ei se kuitenkaan ihan niin mene. Oma takajalkani on kokoa 41-42, joten arvoin aika kauan näiden kahden vaihtoehdon välillä. Lopulta homman ratkaisi se, että uimahallissa oli ainoastaan sinisiä jäljellä. Ja muutaman kokeilukerran perusteella uskon sinisten olleen minulle sopiva ratkaisu.

Suuntasin siis uimahallille uusi ostokseni mukana. Sandaalien köyttäminen tarpeeksi tiukasti jalkoihin oli hieman haastavaa, ja sain huomata että homma on ehdottomasti hoidettava kuivalla maalla. Lopulta sain kuitenkin kaikki remmit tarpeeksi tiukalle.

Ei muuta kuin veteen ja tassua toisen eteen... tai niin kuvittelin. Homma ei ollutkaan niin helppoa kuin miltä näytti. Olen kokenut vesijuoksija, mutta nyt sainkin opetella tasapainottelun ihan uudelleen! Vesijuoksuvyö on melko korkealla, ylempanä kuin vartalon keskipiste, mutta nämä läpykät ovat jalkojen alla. Eli koko vartalo kelluu niiden varassa. Kun vesijuostessa pystyasennossa pysyminen on helppoa, niin vesijuoksukengät jalassa joutuukin jännittämään vatsa- ja selkälihaksia ihan eri lailla, että saa tasapainon pysymään. Jos hetkenkin lepsuilee, saattaa kenkä lähteä liukumaan eteenpäin, ja hups! Olet selälläsi! Tai pahimmassa tapauksessa pää alaspäin...

Hetken kuluttua vesijuoksu alkoi kuitenkin sujua. Menin varmuuden vuoksi pitkin altaanreunuksia, kunnes löysin uskon siihen, että en lennähtäisi selälleni. Ihan yhtä nopeasti kuin vesijuoksuvyön kanssa en näillä tossuilla päässyt, ainakaan näin ensimmäisillä kerroilla, mutta kyllä niillä hyvän treenin saa. Ensimmäisellä kerralla juoksin puoli tuntia vesijuoksukengillä, minkä jälkeen vaihdoin vyöhön, niin että uimakaveri pääsi kokeilemaan. Toisella kerralla olinkin yksin liikkeellä, ja sain vesijuosta koko tunnin kengät jalassa. Loppua kohden reisissä alkoi tuntua lämmintä kihelmöintiä, ja vaikka venyttelin kunnolla, kävely tuntui illalla hieman ikävältä reisilihaksissa.

Tässä hieman näytettä siitä, millaisia juttuja näillä voi tehdä:


Uintikaverini ei muuten pitänyt vesijuoksukengistä lainkaan. Hän ei nimittäin pysynyt pystyasennossa ollenkaan! Lopputuloksena valtava nauruhepuli ja se että sain varovasti kuljettaa hänet altaan reunalle, missä saimme kengät pois jalasta. Pelkäsin jo että joudumme huutamaan paikalle hengenpelastajan.

Suosittelisin, että ensimmäisellä kerralla kun näitä lähtee kokeilemaan, mukana olisi kaveri. Minun uintikaverini oli aivan mahtava; auttoi kiristämään jalkaremmit tarpeeksi tiukalle kun ne löystyivät, oli tukena kun otin ensimmäiset, haparoivat askeleet, tasapainoa etsien, vesijuoksi vierelläni ensimmäiset 15 minuuttia siltä varalta että tarvitsisin apua ja niin edelleen. Kannattaa myös aluksi totutella kenkiin vähän matalammassa vedessä, ja etsiä tasapainoa. Kunhan sen löytää, näillä kengillä saa ihanan treenin, joka saa reisilihakset lämpenemään kivasti.