lauantai 24. syyskuuta 2016

Hylkeenä jumpassa... taas kerran

Välillä mietin, onko hylje salainen voimaeläimeni. Tai kenties suojeliukseni? Yhteisiä fiiliksiä tuntuu kuitenkin esiintyvän: vedessä sulavaliikkeinen, maalla kömpelö.

Ai että mistä tämä taas tuli mieleeni? No siitä, että uskaltauduin paikalliseen liikuntakeskukseen kokeilemaan keskivartalon vahvistavaa jumppaa. Näin kun synnytyksestä on kohta kahdeksan kuukautta, ja vatsalihakset ovat palautuneet, mutta jotenkin aika surkeat. Ei kai tuollainen keskivartalotunti voi paha olla? Ei hyppyjä, ei sykkeennostoja, ei monimutkaisia askelkuvioita?

Paha virhe.

Todella paha.

Tunti alkoi viattoman tuntuisesti kevyellä lämmittelyllä. Siinä vaiheessa olin vielä toiveikas. Sitten tehtiin vähän perinteisiä vatsarutistuksia. No problem. Punnerruksia. Joo, teen polvilta. Punnerruksia jalat ilmassa. Ok, sujuuhan se jotenkin. Selkäharjoituksia, missä maataan mahalla, samalla kun nostetaan käsiä ja jalkoja. Noh, vähän tuntui hyljemäiseltä, mutta menihän se jotenkin.

Mutta sitten se alkoi: erilaisten lankkujen kavalkadi. Oli perinteistä lankkua, oli lantionnostoa lankkuasennossa, oli sivulankkua erilaisin variaatioin.

MINÄ EN OSAA LANKUTTAA!

En vaan pysty.

Perinteisessä lankussa pystyn olemaan jokusen sekunnin, tosin siinäkin taitaa helposti peppu nousta liian korkealle. Mutta miten ihmeessä kukaan ihminen pystyy olemaan sivulankussa?


Ihan oikeasti. Miten tuossa voi pysyä? Puhumattakaan siitä, että kääntyilisi välillä toisen käsivarren varaan, ja taas takaisin, sillä lailla sulavan joutsenmaisesti.

Minä yritin. En onnistu. Ei sitten millään.

Siinä sitten hyljemäisesti läpsyttelin eviäni ja yritin näyttää coolilta.

5 kommenttia:

  1. Mä teen noissa tilanteissa aina niin, että teen varioiden. sivulankkuakin voi tehdä niin, että on toinen polvi maassa. Ja jos en pysy sivulankussa niin sitten teen vaan tavallisia. En välitä pätkääkään ohjaajasta, jos hän ei kerta tule itse auttamaan kun tajuaa että joku ei pysy mukana. Aika köyhä "core"-tunti muutenkin jos koostuu suurimmaksi osaksi lankuista jotka kuitenkin aika monelle aiheuttavat selkävaivoja. Core-liikkeitä on miljoona erilaista, mitä voi tehdä esimerkiks jumppapallon kanssa. Onko sulla jo vatsalihakset palautuneet kunnolla niin, että pääset tekemään istumaannousun? Mulla lirahtaa aina pöksyyn kun teen kokonaisen istumaannousun vaikka kaikkia muita liikkeitä saankin tehtyä. Tämä kolmannen raskauden "tuotos" ei ole kovin mukava....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin muuten vähän hämilläni, että ohjaaja ei neuvonut helpompia versioita, vaikka huomasi että ei onnistu. Yllätyin kanssa tuota lankkujen määrää, koska tunnin piti sopia "kaikille". En jäänyt kyselemään, koska tuon tunnin jälkeen ohjaajalla oli ilman taukoa toinen tunti putkeen (ajatuksena että ne voi tehdä peräkkäin jos haluaa... en halunnut!).

      En varmaan ikinä ole tehnyt "kunnon" istumaannousuja, teen aina sellaisia pienempiä. En kyllä ole huomannut tuollaista ongelmaa mistä mainitsit, mutta mulla onkin vain tuo ainokainen... :)

      Poista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Siitä se jumppaaminen taas lähtee, hienoa! Lankut ei ole helpoimmasta päästä, mutta muutaman tunnin jälkeen huomaat kuinka yhtäkkiä pystytkin tekemään jotain mitä et ehkä nyt alkumetreillä kykene, Sitkeästi vaan pusket eteenpäin :-).

    Iloista syksyä, ja kiva kun olet palannut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä menossa uudestaan, pitää ensin vähän harjoitella lankkuja kotona, ja parantua tästä flunssasta joka nyt iski. Olen nykyään flunssassa koko ajan, argh...

      Poista