lauantai 12. maaliskuuta 2016

Takaisin joogamatolle... ja ehkä uimahalliinkin pian?

Se lähestyy. Synnytyksestä on pian kuusi viikkoa, ja sehän tarkoittaa jälkitarkastusta. En ole erityisen innolla avaamassa saksia lääkärille, mutta sen sijaan odotan innolla lupaa palata uimahalliin. Kielto kun on ollut päällä pian kaksi ja puoli kuukautta, ja selkä on sen myötä aika muussina, huolimatta siitä, että olen yrittänyt pitää ryhdin hyvänä, kävellä paljon ja käydä ahkerasti hierojalla. Vedessä lillumisen puute ja pitkät imetyskeikat sekä hurjaan L-kuppiin kaasvaneet rinnat ja kaarituettomat liivit, yhdistettynä yhä painavamman vauvan kantamiseen ja nosteluun, eivät ole hyvä yhdistelmä.

Pari päivää sitten totesin kuitenkin olevani sen verran terveen oloinen, että uskaltauduin taas joogamatolle. Valitsin tietysti mahdollisimman lempeän yin-joogan... siis sen jälkeen, kun olin ensin metsästänyt joogatiileni jostain (ne ovat toimineet vauvan sängyn päätypuolen korokkeena).


 Joogakokemus oli samalla kertaa todella ihana (vihdoinkin!), että aika kamala. Minä tunnun kadottaneeni ihan kaikki lihakseni! Ja samaa matkaa on mennyt notkeus. Ähisin ja puhisin ja tuskailin, kun selkään sattui ja maha oli tiellä, enkä taipunut yhtään minnekään. Jopa perhonen oli epämukava! Olin varmaan melko hauska näky, mutta onneksi mies ei ollut näkemässä, kun hoisi jälkikasvua olohuoneessa, ja minä pykäsin kotijoogastudioni keittiön ja eteisen välimaastoon. Vähän karua, mutta toimii.

Ainoa liike, josta nautin oikeasti, oli makoilu joogabolsteri selän alla pitkittäin, kädet sivulle levitettynä. Aaah, sitä rentoutumista! Ja rasittuneet rinta- ja käsivarsilihakset venyivät ihanan makeasti, oijoijoi sentään!

Vauva on nyt alkanut viihtyä sitterissä jopa varttitunnin, kunhan hänellä on jotain katselemista. Kuuluisikohan joogaava äiti kelvolliseksi katsottavaksi? Ensi viikolla kokeillaan.

5 kommenttia:

  1. Minä olen tehnyt tuon pilatesrullan kanssa samaa makailua. Ilmeisesti samasta syystä väsynyt selkäni nauttii siitä kovin teitkö yoogaian joogan vai mistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tein Yogaian naistenpäivän hemmottelu-yinin. Vähä. Pidempi tunti, ja minulle uusi ohjaaja, jota kaverini kehui kovasti. Tykkäsin.

      Poista
  2. Mä niin jaan jo nyt tuon tuskan kasvaneiden rintojen kanssa. Luultavasti mulla koko paisuu G -> I/J- kuppiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli ennen raskautta joku G- tai H-kuppi. Tämä nykyinen on kyllä ihan uskomaton :O Mutta outoa kyllä, en mielestäni näytä vaatteet päällä mitenkään mielettömän rintavalta. Syynä ehkä se, että kaarituettomat imetysliivit jättävät rinnat jotenkin aika alas tavallaan...? Mutta uimahallissa meinasin pyörtyä järkytyksestä, uikkareissa näytin joltain povipommilta :O

      Poista
  3. Mulla oli esikoisen syntymän tienoilla nauhoitettuna telkkarista jotain 20 jaksoa joogaa. Ajattelin et sitten vauvan kanssa siinä olkkarissa kivasti köllötellään vierekkäin, kun äiti vähän joogailee ja tenava katsoo söpösti vierestä. Noh. Tein mä muistaakseni kaksi kertaa puolikkaan ohjelman verran :P Muksu olis kyllä varmaan (pikku väliviihdytyksillä ja lisäkikkailuilla) joogaamisen ohessa viihtynytkin, äiti ei vaan viitsinyt :D

    Pointsit sulle, että jaksat! Varmasti tulee hyvää oloa ja mieltä itselle. Kokeile ihmeessä, miten jälkikasvu jaksaa seurata :)

    VastaaPoista