torstai 11. helmikuuta 2016

Maitoa, puklua, hikeä ja muitakin eritteitä

Huh huh! Onpa ollut hurjat kaksi viikkoa! Pikkuiseni siis tosiaan täyttää tänään jo kaksi viikkoa, ja tuntuu että aika on kulunut todella nopeasti. Samalla tuntuu, että synnytyksestä on ihan kamalan kauan. Viimeiset viikot ovat olleet kovin intensiivisiä, ja niihin on mahtunut niin paljon uuden opettelua ja uusia kokemuksia, että en oikein vielä pysty edes käsittelemään koko asiaa kunnolla.

Suurin yllätys on ollut se, miten kokonaisvaltaista homma on. Tiesin kyllä, että vauvassa on kiinni koko ajan. En vain oikein käsittänyt, mitä se käytännössä tarkoittaa. Nyt jälkeenpäin ajatellen, kuvittelin kai sen olevan vähän kuin lemmikin hankintaa. Siis olento, joka tietysti vaatii päivittäistä hoitoa, mutta jonka voi välillä unohtaa muutamaksi tunniksi omilleen, kyllä se pärjää. Muahahahahaaa! Turha luulo! :D

Me kotouduimme sairaalasta viime viikon maanantaina, kun lapsosella oli ikää vajaat kolme vuorokautta. Sairaala-aika meni hyvin vähillä unilla. Sairaala oli täpösen täynnö, joten perhehuoneesta oli turha edes haaveilla. Olin kolmen hengen huoneessa, ja vauvat itkivät vuorotellen, minkä lisäksi henkilökunta ravasi huoneessa muutaman tunnin välein mittailemassa eri asioita ja tarjoilemassa lääkkeitä tai lisämaitoa erilaisissa kombinaatioissa (meidän kaikkien vauvojen sokereita seurattiin ahkerasti). Päivisin puolisot ja muiden potilaiden vanhemmat lapset olivat paikalla, joten nukkuminen ei onnistunut oikein silloinkaan. Siihen vielä lisäksi se, että minua huimasi pari ensimmäistä päivää sen verran pahasti, että jalkeilla oleminen oli hankalaa, ja se, että minulla on alakerrassa niin paljon tikkejä, että lääkäri ja kätilö eivät edes suostuneet kertomaan miten monta niitä lopulta tuli... Olo ei siis ollut kamalan freessi, mutta oli kyllä meidän huoneen väestä vähiten kipeä.

Kotona vähäunisuus jatkui. Halusin imettää, mutta maitoa tuli liian vähän, ja vauva oli kovin unelias, sekä paino laski laskemistaan. Sairaalassa oli tuttipullon käyttö näin pienellä kielletty kokonaan, vauva kun kuulemma ei suostu ollenkaan imemään jos hänet totuttaa tuttipullolle, joten yritimme epätoivoisina hörppyyttää vauvalle maitoa, tai syöttää häntä ruiskulla. Vauva ei ollut ihastunut, vaan protestoi, ja olisi vain nukkunut tuntikaupalla. Neuvolan väki kävi huolestuneena paikalla punnitsemassa ja mittailemassa, komensivat syöttämään vauvaa päiväsaikaan kahden tunnin ja öisin kolmen tunnin välein... vähintään. Koska minä olen ainoa maitotisseillä varustettu tässä perheessä, yöunet jäivät erittäin lyhyisiin pätkiin. Muutaman yön jälkeen alkoi tuntua siltä, että kohta näen turkoosinkukertavia kirahveja, kun en ollenkaan pääse REM-uneen lyhyiden unipätkien aikana. Ja vauvan paino ei edelleenkään noussut. Neuvola sitten totesi, että tuttipullo ei ole mikään kamala asia, sanoivat sairaalassa mitä sanoivatkaan... ja sen jälkeen asiat alkoivatkin sujua vähän paremmin. Vihdoinkin!

Tilanne on nyt se, että vauvan paino on lähtenyt nousuun kuten kuuluukin, syntymäpaino on ohitettu reippaasti, ja syöttövälitkin on saatu jo pidennettyä kolmeen-neljään tuntiin. Elämä tuntuu kyllä edelleen olevan täynnä pelkkiä kakka- ja pissavaippoja, puklua, jälkivuotoa ja ruiskuavaa rintamaitoa... Mutta kun edes saa nukkua vähän. Aurinko, risukasa jne.

Tänään tosiaan tulee kaksi viikkoa täyteen, joten tiedossa on kaksi muutosta: vauva aloittaa tänään D-vitamiinitipat (toivon mukaan ilman vatsavaivoja), ja TALVIVAUVA SAA ALOITTAA ULKOILUN! Tervetuloa, vaunulenkit! Siis tikkien sallimissa rajoissa. Olinkin jo tulossa mökkihöperöksi.

5 kommenttia:

  1. Ei tullutkaan edelliseen vauvapostaukseen kommentoitua, mutta siis onnittelut vauvasta ja tsemppiä uuteen elämäntilanteeseen!

    VastaaPoista
  2. Hienosti olette päässeet alkuun! Tuo unettomuus on niin tuttua, kuusi vuotta sitä melkein putkeen, jotenkin naisen kroppa kai vaan "tottuu" siihen... Mulla 3-4 tunnin imetysvälit on haave vain, kukaan ei ole noin kiltti ollut äitiparalle (eikä ole edelleenkään...).Mulla oli myös esikoinen tuommoinen unelias tapaus, olis nukkunut onnensa ohi ja tietenkään sitä ei silloin oikein meinannut tajuta. Näin jälkikäteen suosittelisin ihokontaktia siihenkin, vauvan kanssa saman peiton alle ilman vaatteita.Ootko saanut lypsettyä maitoa? Tervetuloa vielä kerran äitilandiaam, kyllä se elämä tosiaan kertaheitolla muuttuu babyn synnyttyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, kuusi vuotta :O Toivottavasti ei menisi meillä sentään noin kauan...

      Poista
  3. Meilläkään tytöllä ei alkuun paino noussut enkä nukkunut kunnolla pariin kuukauteen (3h välein herätykset myös). Osittaisimetys onnistui kuitenkin hyvin vaikka sai lisämaitoa.
    Meillä tyttö on nukkunut hyvin aina, herää 1-2 kertaa yössä (paitsi nyt kun tekee hampaita, on huonoja öitä välillä). Kyllä se siitä helpottaa! :) muista syödä paljon hiilareita, niin maito lisääntyy ;)

    VastaaPoista