maanantai 9. marraskuuta 2015

Kokeillaan uutta: Mammajumppaa

Raskaana saa liikkua aivan kuten ennenkin, sanotaan kaikissa ohjeissa. Mutta lause jatkuu: "... vältä kuitenkin...". Kieltolistalla on ainakin ratsastaminen, sukellus, benjihyppely (voi ei, juuri kun ajattelin kokeilla!) ja kaikki potentiaalisesti vaarallinen liikunta. Samaan syssyyn varoitellaan, että mitään nopeita suunnanmuutoksia sisältävää liikuntaa ei saisi harrastaa edes ensimmäisellä kolmanneksella. Niin ja vatsalihaksiakaan ei saa tehdä normaalisti. Ja kiertoja pitää varoja. Ja... vaikka mitä. Koska olin tästä kaikesta ihan pihalla, päätin mennä paikallisen kansalaisopiston tarjoamaan mammajumppaan, jota vetää raskaudenaikaiseen liikuntaan erikoistunut fysioterapeutti. Juu, siihen samaan, missä viime viikolla rauhoituttiin mikrofonimöykän säestämänä.

Kurssi on ollut todella antoisa. Ensimmäisillä kerroilla juttelimme yleisesti kuinka paljon liikuntaa raskausaikana tulisi harrastaa (noin 2,5 tuntia viikossa), ja siitä miten liikuntaa voi varovasti aloitella vaikka 15 minuutin kävelylenkeillä, jos sitä ei ole aikaisemmin harrastanut (tässä vaiheessa fysioterapeutti aina vilkuili minua, pyh!). Sitten päästiin asiaan, ja lähdettiin jumppaamaan, tietenkin soveltaen liikkeitä niin, että ne sopivat raskaana oleville.

Opin seuraavaa:
  • Mikään ei saa sattua. Jos sattuu tai alkaa supistaa, pitää lopettaa.
     
  • Vatsalihaksia ei saa tehdä normaalisti, vaan niitä kannattaa tehdä esimerkiksi kyljellä maaten, niin että jalkoja nostellaan ilmaan sivusuunnassa. (On muuten hyvä liike, tätä on tehty pace-tunnilla vähän enemmänkin.)
  • Punnerruksia ja muita vatsa alaspäin tehtäviä liikkeitä voi tehdä polvillaan tai myöhemmin peppu pystyssä. (Auts, en tykkää, hartiat menevät jumiin...)
     
  • Kyykkyjä saa tehdä niin paljon kuin haluaa, mutta jos vatsa on iso, voi olla että pitää mennä vähän normaalia leveämpää haara-asentoon. (Erehdyksen kautta opin sen, että juu, sen asennon pitää joskus olla todella leveä, jos lapsi on päättänyt asettua poikittain ja melko alas... auts!)
     
  • Erilaiset tasapainoa treenaavat jutut ovat hyödyllisiä, kun vartalon painopiste muuttuu. (Kyllä!)
     
  • Rentoutus on kaiken A ja O! Raskausaikana ei voi rentoutua liikaa. Selällä ei mielellään saa makoilla kovin kauan, vaan kylkiasento on parempi, ja mieluiten vasemmalla kyljellä. (Minun jälkikasvuni on asiasta eri mieltä, ja suostui sietämään äipän selälläänmakoilua aina tänne 28. viikolle saakka. Sen sijaan kylkiasennossa makoilu kovalla alustalla ei ole vauvan mieleen ollenkaan, vaan monoa tulee ja kovaa. Onkohan liian ahdasta?)
     
  • Ne lantionpohjalihakset! Niille meille omistettiin kokonainen tunti. Niitä pitäisi muistaa tehdä joka päivä, mutta mutta...
     
  • Iso jumppapallo on jokaisen raskaana olevan paras ystävä. Sillä voi istua ja pyöritellä lantiota, tai voi mennä polvilleen maahan ja halata jumppapalloa, niin että selkä ja maha saavat levätä, ja sillä voi tehdä vaikka mitä. Ihanat jumppapallot!
     
  • Ryhtiin ja selkälihaksiin kannattaa kiinnittää huomiota, muuten voi käydä kalpaten kun maha kasvaa. (Auts, juuri näin! Ristiselkä on välillä kovalla koetuksella, ja ryhdin pitäminen suorana on työn ja tuskan takana, kun kroppa haluaisi kävellä kuin ankka.)
Olen kokenut, että mammajumppakurssi on ollut hyödyllinen. Olen voinut hyödyntää sen oppeja muussa liikunnassa, esimerkiksi pacetunnilla ja vesijumpassa, ja varmaan siitä olisi ollut hyötyä salillakin, jos olisin jaksanut sinne asti raahautua. Hieman ongelmia on aiheutunut tästä julmetusta väsymyksestä, joka on houkutellut kaatumaan sohvalle, sen sijaan että olisin raahautunut jumppaan saakka... *haukotus* Ihan uskomatonta, miten voi pelkkä tavallinen työpäivä, kahdeksan tuntia tietokoneella kököttämistä, vetää naisesta mehut pihalle. Miten ihmeessä fyysistä työtä tekevät pärjäävät?

Mutta juu, jos olet raskaana, niin suosittelen ehdottomasti raahautumaan mammajumppaan, ja nimenomaan sellaiseen, jota vetää fysioterapeutti. Luulen, että jos en olisi tuolla käynyt oppimassa erilaisia vaihtoehtoliikkeitä, niin en olisi voinut välttämättä käydä vesijumpissa ja pacessa näinkin pitkälle raskaudessa, ja selkäkin saattaisi kiukutella enemmän kuin se on tähän mennessä tehnyt. Ja tietenkin on mukavaa tavata muita raskaanaolevia, jos heitä ei muuten kaveripiirissä ole. Yhteistä jutunjuurta on ainakin valmiina.

6 kommenttia:

  1. Mulla alkoi selällään oleminen (esim. pilateksessa) tuntua inhalta jo rv16 jälkeen. Yksilöllistä, sanoisin. Ja "kielto" selällään makoiluun taisi olla sen takia, että kohtu (ja lapsi) kun kasvaa niin saattaa painaa isoja verisuonia lonkan/nivusten/jossain siellä alueella ja siten blokata hyvän verenkierron ja aiheuttaa raajojen puutumista yms. sekä pahimmillaan lapselle happivajetta, kun mamman veri ei kunnolla kierrä ja kierrätä hapekasta verta. (Siihen täytyy kyllä vissiin olla jo aika iso maha ja pitkään makoilla...) Tääkin jotain omaa muistelua ja mitä oon kuullu/lukenu, ei absoluuttinen totuus.

    Jumppapallo <3 Ihana kapistus. Edelleen! Nyt siinä vaan saa myös pomputtaa 2-vuotiasta :D Ja eri kiva lastenhuoneen "tuolina" äitille, jos ei koko ajan halua istua lattialla. Oikein ihana se oli myös silloin kun synnytyssupistukset alkoivat, siiinä sain hyvän kenotusasennon olkkarin pöytään puuskutellen nojaten ja kevyt pompotus tuntui paremmalle, kun paikallaan oleminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo taisi olla se selälläänmakoilun huono puoli. Ei passaa nukkua koko yötä siinä asennossa, hetken vain rentoutua. Todella yksilöllistä tuntuu olevan, kun minulle tuo suositeltu vasemmalla kyljellä köllöttely oli pitkään se kaikkein epämukavin asento. Minulla on nähtävästi istukka edessä vasemmalla puolella, ja järkeilin, että ehkä se aiheutti silloin alkuraskaudessa sen epämukavan tunteen, kun jäi jotenkin puristuksiin. En tiedä onko teoriassani mitään totuuspohjaa :D Epämukavaa kuitenkin oli, makoilin sitten hyvällä omallatunnolla toisella kyljellä tai selälläni.

      No sanopas muuta jumppapallosta! Mietin jo että pitääkö raahata tuo oma jumppapalloni mukaan synnärille, kun se on tuollainen mallia superkestävä (käyttäjän maksimipaino 250 kg, eli ei ihan heti lopu kesken). Olen aina ihan pelokas "vieraiden" jumppapallojen suhteen, kun niitä on kaikkia rimpuloita jotka kestävät jotain 70-100 kg ja pelkään rikkovani ne. Ei olisi kamalan kivaa, jos pallo poksahtaisi rikki kun on juuri menossa joku supistus, auts auts auts!

      Poista
    2. Kättärillä ainakin oli vuonna 2013 palloja. Myös synnytysjakkara kiinnosti itseäni tutustumiskäynnillä, kuten vesiallaskin. Kun h-hetki tuli niin hyvä et ehdittiin kunnolla edes synnytyssaliin ja siihen sänkyyn saakka :D Ei siinä paljon palloja ja altaita ehtiny kelailla, jakkarasta puhumattakaan... Sinällään ehkä kävi "hyvä tuuri", et jäi se pitkä avautumisvaihe kokematta ;) Mut voin vaan kuvitella et jos synnytys kestää vähänkään pidempään kun itsellä niin niiden mukavien (tai noh, vähiten epämukavien) asentojen hakeminen on tärkeää. Pallot vaan käyttöön, oli minkä kokoinen tahansa, jos aattelee et siitä vois olla apua. Luulen et kunnon supistuksen aikana vaikka sen pallon päältä tippuis ni ei sitä paljoo ehtis huomata, on se synnyttäminen sen verran intensiivistä puuhaa :D

      Poista
    3. Joo mutta mitä jos se pallo räjähtää liian suuren painon alla? :O

      Toivon mukaan en itse päädy Kättärille. Jos oikein ymmärsin, niin meiltä sinne joutuu/pääsee vain jos on ihan erikoisen hankala riskitapaus, ja ainakaan vielä ei ole tullut kommenttia siitä, että en saisi synnyttää täällä lähisairaalassa.

      Yyh, en ole vielä ollenkaan valmis ajattelemaan koko asiaa. Vielä noin 10 viikkoa aikaa...

      Poista
  2. Ihanaa lukea, että jaksat liikkua myös raskausaikana! Lähipiiristäni kun löytyy niitä, jotka eivät voi sormeakaan nostaa, koska ovat raaaskaaanaa. Olet ilmeisimmin voinut nyt paremmin kuin alkukolmanneksella? Iloista odotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu että on vähän pakko liikkua, että paino ja sokerit pysyvät kurissa, ja jos ne eivät pysy kurissa, niin puraisevat mammapolilla pään poikki... :O

      Ei kun ihan mielelläni liikun, ja olen tosi kiitollinen että pystyn vieläkin liikkumaan, vaikka vähän vajaalla teholla. Monella kaverilla on ollut kaikenlaista kremppaa ja kipua läpi raskauden, ja olen kai päässyt kohtalaisen vähällä. Ainakin tuolla "seesteisellä toisella kolmanneksella", joka jäi pari viikkoa sitten taakse... Nyt on kyllä alkanut tuntua vähän siellä täällä, että olen melko paksuna jo, mutta yritän nyt liikkua edelleen, koska tuntuu että se kuitenkin auttaa edes vähän. Miten ihmeessä pärjään sitten synnytyksen jälkeen, kun tulee ainakin pakollinen ja melko pitkä uimahallitauko? Kääks.

      Poista