maanantai 19. lokakuuta 2015

Elossa ollaan!

Hupsista, siinähän se kuukausi hurahti! Enpä tajunnut, että edellisestä päivityksestä on jo niin paljon aika, ennen kuin alettiin kysellä perään. Kiitoksia yhteydenotoista, ne piristivät.

Olen viimeisen kuukauden ollut todella uupunut, ja uupumus meni niin pitkälle, että jouduin kolmen viikon sairauslomalle lepäilemään. Olin aika hämmentynyt siitä, että iskettiin noin paljon sairauslomaa, mutta nyt tuntuu, että se oli todellakin tarpeen. Olen siis viihtynyt sohvalla ja harrastanut siinä sivussa vähän kevyttä liikuntaa, jaksamisen mukaan. Tähän vielä lisäksi se, että sokerini alkoivat nousta, ja jouduin aloittamaan metforminlääkityksen, joka saa minut voimaan pahoin, hyi sentään! Onneksi olo alkaa pikkuhiljaa olla parempi.

Viime kuukausi on mennyt tässä asennossa. Maha ei ole minun :D
Kuva: Pixabay.com
Tänään olenkin palannut töiden pariin, ja tuntuu kyllä todella raskaalta! Raskaus ei ole sairaus, mutta kyllähän se saattaa työkykyyn vaikuttaa. En tajunnut, että se vaikuttaisi jaksamiseen näinkin paljon, vaikka teen vain päätetyötä ja istuskelen koneella kahdeksan tuntia päivässä. Välillä tuntuu, että aivokapasiteetti ei millään riitä, ja alan nuokkua pahasti jo keskipäivän jälkeen. Yritä nyt siinä sitten syventyä talousarvioihin tai kunnallislainsäädännön kiemuroihin tai johonkin muuhun yhtä "inspiroivaan". Vielä pitäisi jaksaa yhdeksän viikkoa, ja toivon todella että jaksan. En millään haluaisi uudelle saikulle, tylsäähän tuo on. Varsinkin kun jouduin nyt jättämään osan avoimen yliopiston opinnoista ja karsimaan harrastuksia, kun voimat loppuvat kesken. Harmittaa. Onneksi mies sentään jaksaa tukea ja hoitaa enemmän kuin oman osuutensa kotitöistä, tuo ihana olento! Mitä ihmettä olen tehnyt ansaitakseni noin ihanan miehen?

Jos väsymystä ja ajoittaista oksettavaa oloa ei oteta huomioon, olo on ihan hyvä. Tällä hetkellä menossa 26. raskausviikko. Maha on kasvanut kiitettävästi, vaikka paino on edelleen pysynyt samassa. Mittailin vähän tuota mahaa, ja huomasin, että vyötärönympärys on nyt aika lailla sama kuin aikoinaan melkein 30 kiloa isompana. Hurjaa! Alan jo hieman huomata että painopiste alkaa muuttua, ja pitää välillä keskittyä siihen että selkä ei mene liian notkolle. Maha tuntuu hurjan isolle, mutta nähtävästi se on monen ystävän ja sukulaisen mielestä melko pieni. En usko että moni tajuaa minun olevan raskaana jos en erikseen kerro, kun tuota toppausta on mahassa muutenkin. Harmittaa vähän, mutta minkäs tuolle tekee. Ehkä alan jossain vaiheessa näyttää enemmän raskaanaolevalta kuin vyötärölihavalta.

Mitäs muille kuuluu?

2 kommenttia:

  1. No johan tässä on hieman ehditty pohtia, että mitäs sinne kuuluu... ;) Uupumus ja pahoinvointi ei kyllä kuulosta kivalle, onpas ikävää :/ Toivottavasti nyt tosiaan parempaan menossa, vaikka väsymystä onkin ilmassa. Saikut vaan tarvittaessa kehiin ja aikaa harrastuksille ja lepäämiselle sanon minä! :D (Hirveästi tekisi tähän kohtaan mieli sanoa typeriä kliseitä kuten "lepää nyt kun vielä voit" ja blaa blaa blaa, mutta... Hups, no nythän mä sanoin sen jo :D )

    Mulla ei raskaus näkynyt loppumetreilläkään kunnolla ellei tiennyt/osannut katsoa. Mutta mulla onkin ihan järkyttävä ylämaha alun alkaenkin ja olen tosi pitkä, niin sekin joillain "häivyttää" raskausmaha-vaikutelmaa tehokkaasti. Vartalot ja raskausmahat on niin eri muotoisia :) Kyllähän se harmitti, ettei kunnon vauvamasua tullut, oli vaan tosi iso maha. Joka loppuraskaudessa kyllä erittäin huvittavasti aina välillä hytkyi ja hyllyi kun pikkutyyppi siellä piti ihan omaa treeniä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai siihen uupumukseen pitää vain tottua, mutta toivotaan että tämä pahoinvointi hellittää viimeistään ensi vuonna :) Nyt kahden työpäivän jälkeen pitää sanoa että huh huh! Minulla oli onneksi saldoliukumaan varastossa muutama tunti, niin olen tehnyt vain kuuden tunnin päivää, mutta silti olen kaatunut sänkyyn heti kotiinpääsyn jälkeen. Kotitöiden teosta on turha edes haaveilla... tänään pitäisi illalla rykäistä yksi essee opintoja varten, katsotaan miten sujuu!

      Juu, tuo maha-asia on vähän harmillinen. Osansa mahan "näkymättömyydestä" tulee varmaan siitäkin, että käytän usein aika löysiä paitoja, kun en halua että makkarat korostuvat. Jotenkin paidat lähtevät vaan suoraan alas rintojen korkeimmalta kohdalta ja "ohittavat" mahan. Niin ja tietenkin ne pitkät huivit joita aina roikotan kaulassa... toimistolla vetää. Raskauspaidoissa taitaa olla usein sellainen leikkaus joka menee vähän sisään rintojen alta, ja sitten vasta levenee. Pitäisikö hankkia?

      Poista