tiistai 15. syyskuuta 2015

Jutellaanpa vähän tästä minun pitkäkestoisesta väsymyksestäni. Niin, ja siitä että paino on melko lailla jumittanut jo useamman kuukauden. Ja kun ne kuukautisetkin kenkuttelivat tuossa keväämmällä...

Joko arvasitte? ;)


Jossain vaiheessa toukokuuta tällainen olento muutti asumaan minun mahaani, ja häntä onkin sitten syyttäminen kaikista viimekuukausina vaivanneista oireista. Vaikka ei niitä nyt niin kamalasti ole ollut, ja tuollaisen ihanuuden eteen voi vähän kärsiäkin. Ja varmaan kärsitään vähän enemmän sitten helmikuussa!

Raskaus on mennyt ihan kivasti, kunhan ensijärkytyksestä päästiin (Mitä, voinko minä tulla luomuna raskaaksi? Mahtavaa! Mutta... APUA! Minun piti laihduttaa vielä ainakin 10 - 20 kiloa ennen kuin tulen raskaaksi! Ääääk!).

Alussa kärsin pahoinvoinnista, ja tietysti siitä versiosta, jossa ainoa keino välttää oksentelua on syödä koko ajan. Siis ihan koko ajan. Ja se alkuraskauden väsymys, huh huh! Se iski jo hyvissä ajoin ennen kuin raskaustesti näytti plussaa. Jossain vaiheessa ainoat päivääni mahtuvat asiat olivat nukkuminen ja työt, satunnaisesti jopa työpaikalla nukkuminen (teimme puolen tunnin rentoutusharjoituksen, ja yksi meistä alkoi kuorsata viisi minuuttia harjoituksen alusta).

Kunhan päästiin toisellen kolmannekselle, pahoinvointi helpotti ja väsymyskin väheni. Nyt olo on ollut oikein hyvä, mutta sokereita joudun seurailemaan. Se ei tosin yllätä, näillä geeneillä ja tällä painolla. Paino on pysynyt koko ajan melko samana, mutta yllättäen kaikki housut ovat käyneet liian pieniksi mahan kohdalta, kun taas vaatteet lötköttävät muualta ja kengätkin putoavat jalasta. Ihan kuin massaa olisi siirtynyt muualta vartalosta vatsaan :D

Vielä pystyy liikkumaan melko normaalisti, vaikka vesitrampoliinijumppaan en ole nyt uskaltanut. Ruokavaliona on raskausdiabeetikon ruokavalio, joka poikkeaa vain vähän siitä, miten söin aikaisemmin tänä vuonna. Ravitsemusterapeutillakin saan jatkaa. Mutta mitäs tässä, nautitaan tästä toisesta kolmanneksesta, sitä kun on vielä vähän jäljellä. Seuraavalla kolmanneksella varmaan uusia kokemuksia, kunhan sinne päästään.

23 kommenttia:

  1. Voi että, ihanaa!! paljon onnea masun asukista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tänään on kovasti heitelty voltteja masussa.

      Poista
  2. Voi mikä uutinen, ihanaa! Onnea hurjasti!!! :)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana, mahtava , fantastinen uutinen! :-) Oon niin onnellinen teidän puolesta <3

    VastaaPoista
  4. Voi kuinka ihanaa, onnea hurjan paljon teille!!

    VastaaPoista
  5. Instassa huomasin kuvan <3 hurjan suuret onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se oli itse asiassa nt-ultrasta. Rakenneultrasta saatiin vain yksi ja se oli aika huonolaatuinen, mutta ymmärrettävää kun mahan läpi ei ihan yhtä paljon kai näe.

      Poista
  6. No voi vitsit, onnea kovasti! En kyllä yhtään tajunnut :D

    VastaaPoista
  7. Wau, onnea! Tämä tuo puhtia lisää jälkikasvua toivovalle 120 kiloiselle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sielläkin tärppäisi. Suosittelen sitä samaa kuin muutkin, eli terveellisiä elämäntapoja ja painonpudostusta, koska ainakin minun kohdallani tuntui toimivan :)

      Poista
  8. Onnea! Oletko miten meinannut jatkaa blogin kanssa, pidätkö sen edelleen tiukasti liikunta/elämäntapablogina, vai kirjoitteletko myös raskausjuttuja? Minusta olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi ylipainoisena odottajana (esim. neuvolassa yms.), mutta ymmärrän jos kuitenkin haluat pitää blogin rajauksen entisellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En oikein vielä tiedä miten blogin kanssa toimin. Sain jo yhden toisenkin pyynnön kertoa raskaudesta, mutta katsotaan nyt onko siltä kannalta niin paljon kerrottavaa. Ei se mahdotontakaan ole.

      Poista
  9. Ihana uutinen, paljon onnea teille!

    VastaaPoista