sunnuntai 2. elokuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä, vaikka arjen keskellä

Se olisi sitten elokuu, viimeinen kesäkuukausi. Paluu arkeen häämöttää jo horisontissa. Mies palaa töihin jo huomenna, minä taas lomailen vielä viikon verran. Mitähän sitä keksisi? Pitää yrittää aktivoitua jotenkin. Kesä on mennyt nautiskellessa ja hyötyliikunnan parissa. On pesty mattoja ja kerätty mustikkaa (tai yritetty kerätä... tulos oli melko laiha), on vaellettu pitkin Wienin hehkuvankuumia katuja ja uskomattoman laajoja puistoja, on kierretty museota museon perään, ihmetelty dinosauruksia ja neanderthalinihmisiä ja kuunneltu katumuusikkojen soittavan Mozartia ja Beethovenia, on tepasteltu Alpeilla ja pyöritelty lumipalloja 30 asteen helteessä.

Ihana Itävalta! Upeita maisemia, kulttuuria ja historiaa. Ja hurja helle.
Vaikka aikaisemmin väitin, että laihtuminen ei ole ollenkaan lisännyt kuumansietoani, niin pitää myöntää, että ehkä sittenkin... En usko, että olisin pärjännyt Keski-Euroopan 35 - 38 asteen lämpötiloissa reilut 40 kiloa nykyistä suurempana. Mutta täällä kotona ei ainakaan liika helle ole vaivannut. Järvivedet ovat vieläkin liian viileitä minulle, ja talviturkki on edelleen tiukasti niskassa.

Suomen kesä <3 Vilpoisa sää, aurinkoa, mansikoita ja järvimaisemia. Miksi tämä ei jatku ikuisesti?

Uimahalli onneksi avaa ovensa taas huomenna. Sinne ja heti! Minulla on uimahallitreffit ystävän kanssa kello 8.00 aamulla. Ehdotin, että menisimme heti kello 7, kun uimahalli avaa, mutta ystävän mukaan kesälomalla ei saa olla liian aktiivinen. Miten niin liian aktiivinen? Haluan vesijuoksemaan ja löllymään terapia-altaaseen ja hoitamaan jumittavia hartioita ihanien, hierovien suihkujen alle. Uimahalli, suuri rakkauteni! Ethän enää sulje oviasi nenäni edessä, rakas?

Joogailukin jäi vähän alkukesän karmaisevan väsymyksen myötä, mutta nyt olen varovaisesti palannut sen pariin. Yin-jooga ei ainakaan rasita liikaa, näin pienen tauon jälkeen. Ihanan rentouttavaa! Miten ihmeessä minä unohdin miten hyvältä tämä tuntuu? Aina ei voi värittää... tai siis voi, mutta se ei kyllä tee mitään lihasjumien hyväksi.

Olin jotenkin odottanut, että vaaka näyttäisi ihan kamalia lukemia löllökesän jälkeen. Kun muutama jäätelö ja mansikkakakkukin löysi tiensä suuhuni, ihanien hotelliaamiaisten lisäksi. Vaaka oli onneksi melko armollinen, ja tuomio oli tasan 153 kg, eli aika lailla samoissa lukemissa ollaan kuin toukokuun loppupuolella. Aika hyvä lopputulos, kun yleensä onnistun kesäisin keräämään sellaist 10-15 kiloa lisää massaa, joka sitten tietenkin talven mittaan tulee pudotettua... jotta sen voisi taas seuraavana kesänä kerätä uudestaan. Ihan hullua menoa. Tästä onkin hyvä alkaa työstää sitä, että joudun muuttamaan tuon oikeassa reunassa komeilevan esittelytekstin. Jos vaikka ennen syntymäpäiviä...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti