perjantai 21. elokuuta 2015

Miltä vartalo tuntuu?

Kokemus omasta vartalosta on aika jännä juttu. Siis miten se muuttuu, eikä taustalla oikein ole mitään logiikkaa.

Olen nyt pysytellyt samassa painossa kohta kolme kuukautta. Kolme kuukautta sitten, olin juuri laihtunut joitakin kymmeniä kiloja. Olo oli kevyt. Melkein pieni, tai siis verrattuna entiseen. Saatoin istuskella sohvalla, ja ihmetellä, miksi pohkeeni näyttivät niin pieniltä, tai hämmästellä, miten ennen niin sopivat housut putoavat päältä. Tunsin itseni myös vahvaksi. Laukku oli käynyt yllättävän kevyeksi ja pääsin portaita ylös kolmanteen kerrokseen ilman että olin hengästynyt monta minuuttia sen jälkeen. Ihan mukava tunne.

Mutta nyt? Tilanne on muuttunut. Jotenkin olen alkanut kasvaa oman pään sisällä. Tietenkin olen iso, aivan kuten olin kolme kuukautta sitten, mutta jotenkin vartaloni tuntuu kasvaneen. Takapuoli tuntuu isommalta, käsivarret löllömmiltä, nilkat näyttävät pölkyiltä ja maha siltä, että olen syönyt koko kesän pelkkää suklaata ja jäätelöä. Kaikki pursuaa ja löllyy. Tunnen itseni paljon isommaksi kuin keväällä, ihan yhtä isoksi kuin silloin kymmeniä kiloja painavampana. En tunne itseäni yhtä vahvaksikaan kuin ennen. Vaihdoin jo laukun reppuun, että saisin kannettua tavaroitani paremmin. Portaat näyttävät uhkaavilta. Koko laihtuminen tuntuu melkein unelta. Oliko se tottakaan?

Motivaatio-ongelmat iskivät.
Kuva: Pixabay.com
Ehkä tämä on sukua sille ilmiölle, että riippumatta siitä, olenko painanut 90 kiloa vai tuplasti enemmän, olen aina ja jokaisessa vaiheessa kuvitellut olevani koko seudun lihavin ihminen.

Harmittavaksi tämän tekee se, että minun on vaikeaa pitää yllä positiivista asennetta ja sen myötä motivaatiota terveellisiin elämäntapoihin. Tekee kovasti mieli ostaa jättimegasuperhampurilaisateria ja iso sipsipussi, ja lösähtää sohvalle koko viikonlopuksi. Kun eihän millään ole väliä, kun tulosta ei tule... "Parempi olo" tuntuu tällä hetkellä kovin heikolta motivaattorilta. Mitä se edes tarkoittaa?

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko joku muu kokenut asian samalla lailla. Miten olette selvittäneet ongelman? Kai tämän yli voi päästä?

4 kommenttia:

  1. Älä huoli, tuo on aivan normaali ilmiö! Itselläni on aivan sama tilanne tällä hetkellä, sain pudotettua 13kiloa keväällä, mutta nyt kesällä se tyssäsi kilpirauhasongelmien vuoksi ja vaikka paino ei ole muuttunut mihinkään ja pudotetut kilot ovat edelleen poissa, silti tuntuu että olen edelleen se sama löllis kuin silloin aloittaessa :D Ihmismieli on kummallinen. Itselläni luulen tunteen johtuvan siitä, kun en ole pystynyt juurikaan liikkumaan ja tulee enemmän katseltua itseään sohvalla istuen jne. Mutta eiköhän me vielä tästä nousta ja tiputeta muutamat kilot eikö niin ;) jos jouluna olisi vaikkapa taas vähän eri fiilikset ja pienempi olo !:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa... vai miten se menikään. Pitää tosiaan vaan yrittää jaksaa tämän vaiheen ohi, mutta kun se on niiiin tylsää :D Ensi viikolla alkaisi taas vesijumpat ja muitakin aktiviteettejä, ehkä tunnen itseni sitten edes vähemmän löllöksi.

      Poista
  2. Voi Viktoria!!! Miten sattuki aivan samat fiilikset täällä! Olen ollut jo kolme viikkoa ihan ranteet auki- fiiliksellä ja ajatellut "vituiks vaan kaikki, kun ei nää läskit sula, vaikka söisin yhden tomaatin päivässä." Yli 20 kiloa on kuitenkin lähtenyt ja vaatekoko pienentynyt niin, että on ihan kiva shoppailla, mutta mikä hemmetti siinä on, että tää tunne tuli nyt?!? AAARGH!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisikohan tämä jotenkin liittyä syksyyn? Joku psykologinen juttu. Vaikka jotenkin outo aika sille, kun syksyllä saa rauhassa vetää päälle isoja, lämpimiä vaatteita (ihan kohta!), eikä kukaan enää näe makkaroita jotka kesävaatetus paljasti.

      Poista