tiistai 30. kesäkuuta 2015

Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Ajattelin kirjoitella asiasta, josta saan voimaa, nimittäin ystävyydestä. Viime viikolla sain nimittäin nauttia harvinaisesta herkusta - eräs vanha ystäväni, joka on asunut toisella puolella maapalloa jo monta vuotta, tuli käymään Suomessa. Tämän kunniaksi osa vanhasta lukioporukastamme kokoontui... ja hauskaa oli!

Kuva: Pixabay.com
 Meitä oli lukiossa kuuden tytön hyvin tiivis kaveriporukka, joista osan olen tuntenut taaperosta saakka, ja osaan tutustuin lähemmin vasta lukiossa. Lukion jälkeen maailma vei meitä eri suuntiin. Silti on ihanaa tavata aina välillä. Vaikka emme näe toisiamme arjessa, on aina jotenkin todella helppoa vain jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Ensin käsitellään tietenkin kuulumiset, mutta sen jälkeen tulee juteltua vaikka mistä. Kun on vuosien taakse ulottuva yhteinen menneisyys, voi puhua vaikeistakin asioista ilman paineita ja ilman että pelkää toisten tuomitsevan. Se on todella vapauttavaa! Ei tarvitse selitellä toisille miksi reagoi eri asioihin kuten reagoi, koska muut tietävät jo taustat. Jutteleminen ja ajatusten jakaminen on helppoa.

Mietimme yhdessä, että silloin lukioikäisenä kukaan meistä ei varmaan olisi osannut kuvitella, että päädymme elämään sellaisia elämiä kuin elämme. Joukkomme asuu nykyään kolmella eri mantereella. Meillä kaikilla on perhe, osalla mies ja lapsia, osalla vain mies, osalla vain lapsia. Olemme päätyneet melko erilaisiin uravalintoihin: meidän joukostamme löytyy piinkova uranainen, suuren maatilan emäntä, yksityisyrittäjä, ja kotiäiti joka on omistanut oikeastaan koko elämänsä lastensa kasvattamiselle, ja miettii mitäs nyt, kun nuorinkin lapsi on menossa kouluun. Meissä on niin jalat tukevasti maassa seisovia realisteja, kuin energiavirroista ja enkeliterapiasta innostuneita. Vaikka olemme melko erilaisia, meidän on helppo tulla toimeen ja puhua eri asioista, aina perheasioista politiikkaan ja rahankäytöstä kultuuriin.

Vuosien mittaan olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin, ja saanut uusiakin kavereita ja ystäviä. Silti nämä lapsuuden ja nuoruuden ystävät ovat jotenkin erityisiä. Aikuisena on vaikeaa kehittää yhtä syvää ystävyyttä kuin nuorena, kun kaikki oli jotenkin kiihkeämpää ja kokonaisvaltaisempaa. Näillä viidellä ihanalla naisella, vanhalla ystävälläni, on aina oma, erityinen paikkansa sydämessäni.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa! Tuo on kyllä totta, nuorena solmittuihin ystävyyssuhteisiin reagoi aina eri tavalla, ne ystävyyssuhteet ovat niin ainutlaatuisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja varsinkin kun on jotenkin vaan niin helppo olla noiden ihmisten kanssa. Voi olla oma itsensä, ei tarvitse miettiä että mitähän tuo nyt ajattelee... kun sen näkee naamasta :)

      Poista