keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Onnistumis-onsdag

Motivaatiomaanantait ovat jääneet vähän vähiin viime aikoina, joten julistan että keskiviikko olkoot tällä kertaa onnistumis-onsdag! Tänään ajatellaan kaikkia pieniä onnistumisia ja ilon aiheita.

1. Tein eilen illalla ennen nukkumaanmenoa aivan ihanan Hyvän yön joogan (Yoogaiasta), joka osoittautui yin-joogaksi. Tämä toinen kosketukseni kyseiseen joogan lajiin oli aivan erilainen kuin ensimmäinen. Paljon tyynyjä! Nautin ja rentouduin ja nukuin yöni hyvin.

2. Minä hölkkäsin! En kovin pitkälle, ehkä yhteensä kolmesataa metriä, mutta silti! (Siinä vaiheessa keuhkot ilmoittivat, että jatketaan tätä hommaa kunhan koivu lopettaa orgiansa.) En todellakaan pystynyt tähän viime syksynä tai... okei, ikinä! Mies kannusti ja kehui, ja ehdotti että voisin syksymmällä kokeilla Couch to 5 K -ohjelmaa, jossa lähdetään sohvalla makoilusta ja opetellaan juoksemaan viisi kilometriä puolessa tunnissa. Olen vähän epäileväinen sen suhteen pystynkö tuohon, mutta mies oli sitä mieltä että totta kai pystyn. Ihana, kannustava mies <3

3. Olin eilen koko päivän kestävässä konferenssissa ja siellä oli tarjolla aamupalalla kakkua ja keksejä, kahvitauolla munkkia, lounaalla jälkiruokasuklaata, seuraavalla kahvitauolla kakkua ja juustoa ja keksejä ja vaikka mitä. Otin lounalla jälkiruuaksi yhden(!) fasupalan, ja iltapäiväkahvilla pienen palan juustoa ja hedelmiä. Todella tyytyväinen, että osasin syödä herkkuja kohtuudella, vaikka tarjolla oli vaikka mitä!

Om nom nom nom nom! Tässä vaiheessa oli kyllä vedetty jo aamukahvit, aamupäiväkahvit sekä kokouslounas jälkiruokineen... Voisin käydä työkonferensseissa ihan vain ruokien takia! Ja ensi viikolla jatketaan...


4. Välillä on vaan pakko nauraa. Eilistä työkonferenssiä varten kaivoin kaapista Viralliset Aikuishousut ja Virallisen Jakun, sekä Viralliset Aikuiset Korkkarit.  En sitten tajunnut kokeilla niitä jo illalla... Ihanat ja melko kalliit Igigin housut, jotka aikoinaan viettivät useamman vuoden kaapin pohjalla, koska olivat liian pienet... Noh, ne olivatkin nyt niin isot että näytin pikkutytöltä, joka on pukeutunut äidin vaatteisiin. (Pitää viedä nuo pienennettäväksi, ne ovat niin kivat.) Jakusta en viitsi edes puhua. Onneksi löysin pari viikkoa sitten kapioarkun pohjalta sinne unohtuneet suorat housut vuosimallia 2004 tai 2005. Silloin naureskelin niiden matalaa vyötäröä ja vyölenksuja, joissa oli tilaa 15 cm leveälle lantiovyölle, mutta nyt ne olivat pelastus! Pitäisi ehkä investoida uusiin Virallisiin Aikuisvaatteisiin jossain vaiheessa. Rahanmenoa, mutta silti on piristävää olla samankokoinen kuin viimeksi melkein 10 vuotta sitten.

4 kommenttia:

  1. Tämähän olikin oikein motivaatio postaus :) hyvin vedetty! naureskelin täällä itsekseni tota 4 kohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kai pitänyt ottaa kuva, näky oli sen verran hauska :D

      Poista