maanantai 18. toukokuuta 2015

Hyvässä seurassa kesäisessä Helsingissä

Sain huomata, että varhaiskesäinen Helsinkin on todella kaunis. Viime viikolla tuli nimittäin harrastettua sosiaalista elämää vähän enemmänkin, kun pitkäaikainen nettituttu Piia, jonka moni tuntee nimellä Värikäs Pipsa, käväisi Helsingissä. Minä tietenkin lupauduin heti näyttämään hänelle kaupunkia, vaikka en siellä itse asukaan.

Päivä oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, mitä parhain turistileikille. Aloitimme aamun Kampissa pienellä shoppailulla, minkä jälkeen vein vieraan ihmettelemään "voipyttyä", eli Kampin kappelia. Suosittelen muuten pistäytymään siellä joskus. Se on kirkoksi jotenkin odottamaton, kokonaan puinen, hiljainen saareke keskellä kaupungin hälinää.


Pidän paljon Kampin kappelista, koska se on vaan niin yllättävä. Kuka odottaisi löytävänsä kappelin keskeltä kauppojen keskittymää? Ja vielä tuollaista, voipytyltä näyttävää? Se on sekä palanen hiljaisuutta että palanen maaseutua ja perinteistä Suomea modernin kaupungin keskellä.



Hyppäsimme ratikkaan ja ajoimme pitkin Mannerheimintietä ja Aleksanterinkatua. Sokos, Forum, uusi ja vanha ylioppilastalo, Stockmann, vilahdus Svenska teaternia, Kämp, yliopiston lukuisat tilat, Senaatintori, Suurikirkko, kadun päässä pilkottava meri... Kuten kunnon pikku turistit, katselimme myös vähän perinteisempiä kirkkoja. En ole ikinä käynyt Uspenskin katedraalissa, enkä käynyt tälläkään kertaa. Kaunis sekin on, pala eksotiikka keskellä Helsinkiä... vaikka samalla kertaa perinteinen.



Kauppatori on hieman liian turistikrääsään keskittynyt omaan makuuni, mutta nämä myssyt saivat hihittelemään ihastuksesta. Harmi, että minulla ei ole lapsia. Pakottaisin heidät pukeutumaan söpöihin eläinhattuihin joka päivä, satoi tai paistoi. Liian söpöä! Minulla itselläni on valitettavasti liian iso pää.

Suomenlinnan lautta! Kiipesimme toisen kerroksen ulkotasanteelle ihastelemaan maisemia. Ja mieletöntä lokkiparvea, joka maanisesti kirkuen seurasi lauttaa koko matkan mantereelta Suomenlinnaan. Sain takaumia teinivuosiin, kun katsoin salaa Hitchcockin Linnut. Pelottavaa!


Suomenlinnan vaaleanpunaiset rakennukset ovat jokaisen pikkutytön unelma (ja miksipä ei pikkupoikienkin). Voisin vain kävellä noilla mukulakivikaduilla tuntikausia ja tutkiskella paikkoja, ihstuksesta huokaillen.



Kesä oli saapunut Helsinkiin, jos ette vielä huomanneet.

Nautimme pikniklounaan lähellä Suomenlinna centeriä. Museo houkutteli minua aika lailla, mutta sää oli niin kaunis (ja seura niin hyvää), että en viitsinyt ehdottaa sisätiloihin siirtymistä. Käyn uudestaan, kunhan saan hankittua Museokortin. Mielellään jonakin sateisena ja mahdollisimman synkkänä päivänä.

Pikniklounas! Kröhöm, tästä on siivottu piiloon se törkeä määrä patonkia ja kantarellilevitettä jonka vetelin napaani. Sekä jälkiruokavadelmat. Mutta eikös näytäkin terveelliseltä keventäjän lounaalta? Ai mitä juustoa? ;)
 


Paikalle ilmestyi taas vähän liian tuttavallisia lintuja, niin pieniä kuin suuriakin. Suojelin patonginpalastani kynsin hampain, mutta eläinrakas seuralaiseni syötti oman leivänkannikkansa paikalliselle faunalle. Minä mietin pakastimessani odottelevaa ankkapaistia.


Tutkiskelimme vähän vanhoja raunioita. Valitettavasti käytävät olivat suurilta osin veden vallassa, varmaankin sulamisvesien ja kevätsateiden takia. Emme siis päässeet ihan kunnolla kiertelemään käytävissä. Osa niistä on todella pelottavia ja jyrkkiä.

Eräs esi-isäni oli ruotusotilas, joka osallistui Suomenlinnan rakentamiseen. Hän putosi jostain korkealta ja satutti selkänsä, ja oli sen jälkeen pysyvästi työkyvytön. Hänet lähetettiin siis kotiin vaimon vaivoiksi. Kai hän jonkin pienen eläkkeenkin sai, mutta ei sillä elelty herroiksi.


Suomenlinnan käytävät ja rauniot ovat minulle tuttuja nuoruusvuosilta. Kerran päädyin jossain opiskelijariennoissa esittämään Ehrensvärdin kummitusta. En tiedä olinko kovinkaan uskottava kirkkaankeltaisessa haalarissa ja valkoisessa lakanassa. Myöhemmin päädyin muutaman kerran häröilemään Suomenlinnaan kaavussa, taikasauva kädessä. Onkohan tuolla enää nykyään larppeja?


Muurin harjalta näkee kaikenlaista.

Ihastuin aika lailla tähän tukista tehtyyn linnunpönttöön. Mahtava idea! Pitää kysyä anopilta saisinko yrittää tehdä samanlaisen anoppilan metsään.


Nämä muistuttavat, että Suomenlinna oli ihan oikea sotilaallinen linnoitus. Vaikea muistaa että tuollaisiakin on käytetty ihmisten tappamiseen. Näyttävät niin vanhanaikaisen viattomilta.


Varjossa auringon alla. Kyllä, olen olemassa. Kyllä, minulla on laukkuja ja kasseja kuin pienellä kantojuhdalla. Ei, tämän selvempää kuvaa ei ole tiedossa.


Ihana, kaunis, aurinkoinen, kesäinen Helsinki <3 Suomenlinnassa oli ihanaa, mutta palasimme kuitenkin maihin. Shoppailu ja muut nähtävyydet houkuttelivat jo.


Esittelin Piialle entisaikojen pahamaineista aluetta, Esplanadia. Tämähän oli aikoinaan paikka, jossa kunniallinen nainen ei voinut liikkua ilman turvallista miesseuraa ilta-aikaan, nurkissa kun pyöri kännisiä opiskelijoita ja huonomaineisia naisia. Nämä kaksi ryhmää kuuluivat tiiviisti yhteen, ja olipa ylioppilailla tapana mennä tentin jälkeen bordelliin juhlimaan. Joskus siellä syntyi kränää, ja toivottavasti en nyt kovasti valehtele, jos väitän että Snellmanin pojat olivat erityisen tunnettuja tavastaan rähinöidä bordelleissa. Ehkäpä nykyajan tenttikaljaperinne on parempi ratkaisu.

Yritin muistella miltä poikkikadulta löytyisi yliopiston vanha putka, mutta en millään muistanut. Siellä oli kuulemani mukaan luokkajako voimissaan: paremman väen vesat saivat alleen olkia, kun taas rahvaan jälkeläiset saivat tyytyä paljaaseen maalattiaan.


Opiskelijoihin liittyy myös Ville Vallgrenin ihana Havis Amanda, joka aikoinaan aiheutti suurta kohua, pidettiinhän sitä säädyttömänä... ja merileijonia epäisänmaallisina eläiminä.

Espan varrelta löysimme myös minulle aivan uuden tuttavuuden, eli luksuslaukkukaupat. Nyt olenkin sitten kokenut sekä Furlan (kalliita laukkuja) että Louis Vuittonin (rumia vielä kalliimpia laukkuja) liikkeet. Olihan se LV:n kauppa ihan kokemus itsessään. Ovimies joka avaa oven ja toivottaa tervetulleeksi, mustiin jakkupukuihin pukeutuneet, huolitellut myyjättäret, jotka kantavat esiin yhä uusia laukkuja ja esittelevät niitä, silitellen laukkujen pintaa hellästi, laukkujen laatua ja luksusarvoa korostaen.

En sortunut ostamaan mitään. Kalliiden laukkujen kohdalla olen täysi jästi, en vaan ymmärrä niiden ihanuutta. Eräs toinen henkilö shoppaili laukkuja, mutta kertokoot siitä itse.


Vanhat spåralinjat 3B ja 3T oli korvattu uusilla, kakkosella ja kolmosella! Hävytöntä! Vaunukin oli muuttunut matalaksi. Uskaltauduimme kuitenkin kyytiin (kunhan ensin olin harhaillut sinne tänne etsien oikeaa pysäkkiä). Raitiovaunukyyti oli vieraalleni ihan uusi kokemus, ja onhan sillä kiva ajella kun oli paljon tilaa, vähän väkeä ja mukavia maisemia. Minua olisi houkuttanut hypätä kyydistä Linnanmäen kohdalla ja käydä vähän kuljeskelemassa alueella, mutta kello tikitti uhkaavasti kohti kotiinlähtöaikaa ja mahakin alkoi jo vähän kurista, joten tyydyimme katselemaan maisemia ratikasta käsin.

Kun kello jo lähestyi iltayhdeksää, suoritettiin vielä viimeiset tuliaisshoppailut. Löysimme Kampista ihanan pienen suklaakaupan, Kaakaopuu, jossa myytiin aitoa belgialaista suklaata! Tuli heti mieleen muutaman vuoden takainen Belgian reissu ja idyllisestä Bruggestä jokaiselta kulmalta löytyvät pienet suklaapuodit, joissa myytiin kallista mutta jumalaisen suussasulavaa suklaata. Nämäkin olivat kuulemani mukaan herkullisia, mutta tällä kertaa yksikään näistä ei valitettavasti eksynyt minun suuhuni. Ehkä ensi vuonna... tai hääpäivänä. Tarvitsen jonkun hyvän syyn ostaa luksussuklaata...

Bussiasemalla sain vielä halauksen ja lupauksen ottaa reissu uusiksi jossain vaiheessa. Meiltä kun loppui aika kesken, emmekä ehtineet tehdä puoliakaan siitä mitä alkujaan mietimme. Onneksi Kesä-Helsinki on olemassa joka vuosi.

Päivän saldo: kipeät jalat, punaiset posket ja paljon naurua. Oli sen arvoista!

Kuvat: Piia Viena ja Viktoria

20 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Heinä-Elo? Ellen saa erästä nimeltä mainitsematonta innostumaan.... ni sitten aikaisemmin. :)

      Poista
    2. Kiva, pitää katsoa että on sellainen päivä että olen vielä lomalla, mutta maassa :D

      Poista
  2. Sulle on hei haaste mun blogissa:) Nappasin sen mammablogista, joten muokkaa itsellesi sopivaksi:)
    Nämä kuvat on niin ihania, melkein tuli ikävä Helsinkiä. Keväinen Helsinki on kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooh, käyn heti nappaamassa! Keväinen Helsinki on todella ihana, ja kohta päästään nauttimaan kesäisestä Helsingistä, joka on melkein vieläkin ihanampi :)

      Poista
  3. Suurkirkko nimi oli kätyssä Venäjän vallan aikana. Se on sen jälkeen ollut Tuomiokirkko mikä tulee ruotsin kielen sanasta domkyrkan eli kotikirkko - suomalaiseen tapaan väärin ymmärrettynä. T. Pastorska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulin että kyseinen kirkko oli Venäjän vallan aikana Nikolainkirkko ja myöhemmin Suurkirkko, mutta aina oppii uutta. Kiitos tiedosta, Pastorska :)

      Tuo domkyrka-sanan tausta onkin kiinnostava. Olisiko peräti latinan domus-sanasta lähtöisin? Yritin vähän selailla Svenska Akademins Ordbokia löytääkseni lisätietoa, mutta sitä oli vähän nihkeästi. Onkohan sanaa käytetty ollenkaan kirkollisen piirin ulkopuolella tuossa merkityksessä? Sinänsä varsin ymmärrettävä (ja kiinnostava) aikainen käännöskukkanen. Homonyymit ovat välillä hankalia.

      Poista
    2. Kotikirkko nimitys tulee domus sanasta. Tarkoittaen piispan kotikirkkoa. Aika moni ei tiedä tätä ja luulee, että nimi tosiaan viittaa huomioon. En käsitä miksi nimeä ei ole suomennettu uudelleen!? Tuomiokirkkoja on joka kaupungissa, missä asuu piispa. Helsingin Tuomiokirkko on Tuomiokirkko seurakunta ja tähän kuuluu mm. Vanhakirkko ja Johanneksen kirkko (?). Suomenlinnakin.

      Poista
    3. Tuomiokirkko on varmasti sanana ehtinyt vakiintua jo niin, että sitä ei sitten ole haluttu lähteä muuttamaan. Kielenhuolto taisi menneinä vuosina olla vähän suurpiirteisempää...

      Poista
  4. Huomio -> Tuomio (auto correct)

    VastaaPoista
  5. Lisään vielä. Ihan ymmärrettävää, että te Pipsan kanssa käytitte tuota nimeä. Te ajattelitte paikkaa ihan ymmärrettävästi enemmän historiallisena kohteena. Sä taidat tykätä historiasta? Mä rakastan taide- ja paikallishistoriaa sekä muinaishistoriaa. Ootko kertonut täällä, mitä olet opiskellut. Olen vasta löytänyt blogisi ja jään ehdottomasti seuraamaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taidan olla ihan syyllinen nimeen, minä sen Pipsalle esittelin :) Juu, pidän historiasta. 1900-luvun alun Helsinki kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti, tai koko 1900-luvun alku oikeastaan. On jotenkin jännää miten se aika on niin vahvan muutoksen aikaa, muutaman
      vuosikymmenen aikana maailma muuttui hurjasti.

      Historiaa en ole opiskellut, humanistisessa tiedekunnassa kuitenkin. Olen harkinnut historian opiskelua avoimessa yliopistossa, mutta tällä hetkellä en oikein löydä siihen aikaa. Jossain vaiheessa...

      Poista
    2. Mä aion ottaa yhden kurssin Avoimessa syksyllä. 1800-luvun poliittinen- ja aatteellinen historia. Olen lukenut taiteen- ja estetiikan historiaa. Sun blogia on vaikea kommentoida mobiilissa. Kuvatarkastus on vähän kökkö.

      Poista
    3. Kuulostaa kiinnostavalta kurssilta. Ajattelin itse ottaa tänä syksynä muutaman tietojenkäsittelytieteen kurssin.

      Poista
    4. Ai niin, kiitos kommentointitiedosta. Otanpa pois tuon varmennuksen. Laitoin sen päälle kun tänne tuli muutamia trollausviestejä kun mammapalstalaiset villiintyivät.

      Poista
  6. söikö pipsa oikeasti noin vähän mitä omassa blogissaan väittää? mä en usko et 200 kilonen valas syö ku joku pikkulintu. kysytään nyt myös et ostiko pipsa oikeasti mitään laukkuja? huhuttu on että furlaa ja lv:a ois ostanut. onko näin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mistä olet saanut käsityksen että minä hyväksyisin nettikiusaamisen, saati että haluaisin siihen osallistua. Ymmärrätköhän edes hävetä sitä kuonaa, mitä näppäimistöltäsi päästät maailmalle? Oletko ikinä miettinyt mikä solmu sisimmässäsi saa sinut harrastamaan nettikiusaamista?

      Kannattaa lukea esimerkiksi tämä Hyvä terveys -lehden artikkeli aiheesta: http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/minako_muka_nettikiusaaja Sieltä löydät vinkkejä, jotka auttavat sinua pääsemään eroon tästä pahasta tavastasi ja kasvamaan aikuiseksi.

      Poista