tiistai 7. huhtikuuta 2015

Ruokapäiväkirjat ja niiden pitäminen

Pidin parina viime viikkona muutamana päivänä ruokapäiväkirjaa, koska halusin tietää suunnilleen miten paljon syön. Olen aikaisemminkin pitänyt ruokapäiväkirjoja, joskus tarkempia, joskus suurpiirteisempiä. Taas kerran sain todeta, että kyseinen systeemi ei vaan sovi minulle.

Osa blogin lukijakunnasta pitää ruokapäiväkirjaa, osa ei pidä. Ei kovin yllättävää.

Syitä on monia. Kun pidän ruokapäiväkirjaa, ajattelen ruokaa ja syömistä melkein koko ajan. Muistinko varmasti kirjata ylös jokaisen suupalan? Arvioinko oikein syödyn määrän? Pitäisikö sittenkin kaivaa keittiövaaka kaapista ja punnita kaikki ruuat? Yhtäkkiä pystykään syömään sen mukaan miten nälkäinen olen, vaan alan suorittaa. Voi ei, nyt olen syönyt samanlaista aamupalaa neljänä päivänä, kamalan tylsää! Mitä minä keksin huomiseksi, että ruokapäiväkirja vaikuttaisi jännittävämmältä? Äääk, en syönyt mitään proteiinipitoista välipalalla, nyt on koko päivä pilalla! Apua, iltapala jäi eilen väliin, katastrofi! Höh, miksi söin noin paljon eilen? Pitäisikö tänään nipistää annoksia pienemmäksi, vaikka on nälkä?

Alan siis stressata ja syömisestä tulee suorittamista. Ja se taas on ensi askel siihen, että palataan takaisin vanhoihin ruokailutottumuksiin, niihin joilla lihottiin kymmeniä kiloja. Siksi päätin taas heittää ruokapäiväkirjan romukoppaan, ainakin vähäksi aikaa. Pitää vaan yrittää luottaa siihen, että säännöllinen ateriarytmi, lautasmalli ja sokerittomuus vievät oikeaan suuntaan.

Ja toivotaan että tämä jumittaminen loppuisi pian...

8 kommenttia:

  1. Voi ei miten samat aatokset on täällä! Olen yrittänyt pitää ruokapäiväkirjaa samoin tuloksin: ryhdyn stressaamaan sapuskasta, määristä, kuinka usein, oliko nyt liikaa jne. Itsellä tulee myös se, että kun ajattelen ruokaa koko ajan, niin tekee sitä ruokaa sitten vielä enemmän mieli. Huoh...

    VastaaPoista
  2. Muistan kun aikoinaan laskin Painonvartijoiden Pointseja niin lähes koko elämä tuppasi sitten pyörimään niiden ympärillä eikä päähän tuntunut kovin montaa muuta ajatusta eksyvän. Siksi en pidä ruokapäiväkirjaa vaan pyrin vähän katsomaan mitä ja milloin syön. Pääsen helpommalla, eikä koko elämä pyöri laihdutuksen ympärillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, Painonvartijat... sielläkin tuli aikoinaan ravattua ihan liikaa. Opin kikkailemaan kevyttuotteilla ja sain ateriarytmin pahasti solmuun heidän ohjeillaan. Ihan väärä systeemi minulle.

      Poista
  3. Ota kaikesta mitä syöt kuva. Konkretisoi, muttei vaadi paljoa.

    VastaaPoista
  4. Mä oon ratkaissut tämän asian pitämällä silloin tällöin ruokapäiväkirjaa pari päivää, ikäänkuin tarkastusmielessä. Varsinkin kun paino on viime aikoina jumittanut pahasti, täytyy välillä todistaa itselleen laskurilla, etten ihan väärin syö kuitenkaan. Mutta en voi minäkään jatkuvasti pitää, muuten se muuttuu itse tarkoitukseksi ja unohdan elää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nähtävästi en sitten ole yksin ongelmani kanssa... :)

      Poista