lauantai 25. huhtikuuta 2015

Miksi sohvalta nouseminen on niin vaikeaa?

Viimeiset puolitoista viikkoa ovat menneet sohvalla, toista peräkkäistä flunssaa parannellen. Töihin palasin jo alkuviikosta, mutta olen ollut sen verran nuhanenä, että en ole uskaltautunut liikkumaan. Ja nyt, kun olo on taas tarpeeksi hyvä, ja tunnin kuluttua olisi tarjolla hyvä vesijumppa tuolla läheisellä uimahallilla, olen tietenkin innosta puhkuen lähtemässä jumppaamaan... Tai niinhän sitä luulisi. Mutta ei.

Viimeisen tunnin olen istuskellut sohvalla, uimahallikassi pakattuna. Mutta en vaan pääse tästä ylös. Jotenkin ajatus uimahallille lähtemisestä ahdistaa. Ja laiskottaakin. Tiedän, että jos en nyt kohta lähde, niin harmittaa koko loppupäivän, ja huomenna lähteminen on vielä vaikeampaa. Ja tiedän senkin, että uimahallissa on erittäin todennäköisesti hauskaa ja hyvää seuraa. Mutta ei, pää pistää jostain syystä vastaan.

Neitivirta kirjoitteli viime viikolla siitä, että hän joutuu liikkumaan säännöllisesti jotta innostus pysyisi yllä. Sama koskee minua. Kun liikun säännöllisesti, lähden innolla uimahalliin/salille/lenkkipolulle. Mutta heti kun pidän pienekin tauon, lähteminen muuttuu vaikeaksi. Siitä syystä en mielelläni jätä väliin esim. vakijumppavuoroa. Tosin en nyt tiedä onko kyseessä innostuksen puute. Tälläkin hetkellä ajatus uimahallin vedessä lillumisesta houkuttelee. Mutta jokin ihme juttu päässä pistää vastaan. En tajua mikä se on ja mistä tämä vastustus johtuu.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Miten olette päässeet asian ylitse?

8 kommenttia:

  1. On todellakin samanlaisia kokemuksia! Itselle toimii vaan yksinkertaisesti se, että pakottaa itsensä lähtemään. Jo se, että saa raahattua oven ulkopuolelle laittaa pään toiselle moodille ja ei enää kehtaa kääntyä takaisin. Nimimerkki Pään kanssa taistelua jo vuodesta nakki ja nolla :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu että pitäisi olla oma pieni ruoskanheiluttaja, joka pakottaisi liikeelle :)

      Poista
  2. Tuttu tunne. Pakottaa vaan itsensä lähtemään, ja pikku hiljaa taas lähteminen helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu... pääsin nyt liikkeelle, katsotaan miten vappulomat taas sekoittaa rytmiä.

      Poista
  3. Jep, tuttua todellakin. Tälläkin viikolla olen suunnitellut käyväni monena päivänä lenkillä, mutta huonon sään vuoksi en ole lähtenyt ulos. Mitään korvaavaa toimintaa en ole tietenkään voinut ottaa tilalle. Sohva on tullut taas tutuksi tällä viikolla. Onneksi sain edes eilen itseni ulos ja tänään olisi hyvä päivä pihatöille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän kuuluisi joku ärsyttävä toteamus huonosta säästä ja oikeanlaisista vaatteista, mutta ei viitsi :P Pihatyöt on muuten kivaa hommaa, sitä pitäisi itsekin tehdä nyt.

      Poista
  4. Joo, taukoa kun tulee niin lähteminen (saille, lenkille, vesijumppaan) on aina vaikeampaa ja jotenkin se motivaatio pitää aina rakentaa uudestaan. Ja niitä taukojahan elämässä aina tulee. Mutta rutiinit ja säännöllisyys kunniaan ja viikottaiseen (jokatoispäiväiseen/päivittäiseen/mikä-vaan-se-oma-rytmi-onkaan) liikuntaan on mentävä, ei tekosyitä! Lajia tietty saa, voi ja pitääkin vaihdella. Ja sit kuitenkin tulee kipeäksi, just se amerikan täti tulee kylään, jota ei oo nähny 10 vuoteen, Marimekolla on ysmyt, jalka on poikki tms. (okei, osa syistä saattoi olla aika kuvitteellisia ;))

    Mulla toimii tämä, että käy kaverin kanssa. Kun on varaus (kalenterista/salilla) johonkin yhdessä sovittuun, niin sen peruminen onkin huomattavasti vaikeampaa, kun on myös se sosiaalinen velvoite mennä. Ei kehtaa perua, jos ei oikeasti ole hyvää syytä perua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sellainen ongelma, että kaikki edes kohtalaisella etäisyydellä asuvat kaverit on mua laiskempia liikkujia... :( Ne ahkerammat asuvat sitten sen verran kaukana, että yhteisliikunta ei oikein ole vaihtoehto, varsinkin kun useimmat ovat autottomia. Siksi olen opetellut menemään yksin. Tänäänkin on tiedossa jumppa, ja yksi kaveri käy samassa ryhmässä, mutta juuri ilmoitteli että ei pääse tänään...

      Poista