perjantai 3. huhtikuuta 2015

Lohtusyöjä makeanhimon kourissa

Viime päivät on tullut istuskeltua sohvalla peiton alla, sillä tänne on iskenyt ihan kunnon kevätflunssa. Ensiksi luulin vain siitepölyallergian alkaneen ärhäkäksi, mutta lopulta oli pakko myöntää, että kipeänä tässä ollaan. Taas. Ja koska olen juuri sen verran sairaana, että en jaksa tehdä mitään muuta kuin maata, mutta silti sen verran terve, että aivot kaipaisivat jotain toimintaa, niin olen ollut ihan julmetun tylsistynyt. Ja sehän tiedetään mihin se johtaa. Kyllä, minun tekee ihan kamalasti mieli kaikkea hyvää: Kuohkeita, vaaleanpunaisia berliininmunkkeja! Isoja pääsiäismunia, joiden suklaa lohkeaa paksuina, tummanruskeina ja ihanan makeina paloina! Ihanasti suussa sulavia suklaakonvehteja! Sokerissa kieritettyjä, rasvasta tiriseviä munkkipossuja! Sokeria ja rasvaa!

Kuva: Pixabay

Jossain vaiheessa elämää sain uskoteltua itselleni, että minä en ole tunnesyöjä. En oikein tiedä, miten sain itseni uskomaan noin. Minähän olen mitä suurimmissa määrin tunnesyöjä. Onko tylsää? Otanpa suklaata. Onko mieli maassa? Munkki auttaa. Oletko vihainen? SYÖDÄÄN KAIKKI KAIKKI KAIKKI! 

Tällä hetkellä syöminen on arjessa ihan ok. Syön säännöllisesti oikeaa ruokaa, nukun melko hyvin, marjat ja hedelmät ovat tarpeeksi makeita tyydyttääkseen pienen makeannälän jne. Mutta sitten tulee näitä poikkeuksia, kuten flunssapäivät. Itsesääli ja tylsistyminen on huono yhdistelmä, ja oikea ruokakaan ei oikein maistuisi. Yhtäkkiä sekä pää että kroppa huutavat sokeria. Ja kun vielä pääsiäisen suklaaherkut tuntuvat tunkevan päälle joka suunnalta...

Vaikka olenkin nyt viettämässä sokeritonta vuotta, en ole asioiden suhteen kamalan ehdoton. Jos oikeasti haluan jotain sokerista ihan kamalasti, niin voin minä sen itselleni sallia. Samoin jos tulee joku sosiaalinen tilanne, jossa  makeasta kieltäytyminen aiheuttaisi liikaa draamaa, voin hyvin syödä jotain pientä makeaa. Liika ehdottomuus ei sovi minulle. Mutta kun en nyt haluaisi syödä makeaa ja sokerista vain siksi, että olen tylsistynyt ja säälin itseäni, pientä parkaa jolla on nuha ja yskä ja vähän kurja olo. Ei jokaista negatiivista tunnetilaa voi vastustaa sokerin voimalla. Tai tietenkin voi, mutta sitten voinkin pian alkaa miettiä, mihin laatikkoon pakkasin ne vanhat koon 64 vaatteet.

Pitää kai olla kiitollinen siitä, että tänään kauppojen ovat pysyvät visusti kiinni. Muuten saattaisin onnistua ylipuhumaan miehen lähtemään kaupoille hakemaan flunssasta kärsivälle vaimoparalle vähän herkkuja. Nyt se ei onneksi ole mahdollista. Sen sijaan istun sohvalla, katson huonoja dokkareita Netflixistä ja yritän ajatella jotain muuta kuin syömistä.

12 kommenttia:

  1. Parane pian!

    omnonom.. ihanaa pääisäipupu-suklaata joka on paksua ja lohkeilee paloina *kuola valuu*
    Onneksi kotona ei ole sitä!

    Mainitsin sinut blogissani, kerrothan jos haittaa, niin poistan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti tässä viimeisiä niistellään. Saa tietysti mainita :)

      Toivottavasti oli mukava pääsiäinen.

      Poista
  2. Paranemisia täältä myös! Ja tiedän tunteen historia tiellä kolmatta viikkoa suklaamunat menneet, onneks niitä ei kohta saa enää kaupoista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Sinulla taitaa olla kuitenkin vähän parempi syy syödä vähän lisäenergiaa :)

      Poista
  3. Kävin eilen melkoinen pääsiäisen kärsimysnäytelmän kamppaillessani Mignon-munan houkutusta vastaan... ;)

    Hyvää pääsiäistä ja parane pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, kauteen sopivassa hengessä. Ei kannata sentään ristiinnaulita itseään, jos repsahtaa.

      Poista
  4. Minun on pakko olla ehdoton omien syömisteni kanssa. Olen sokeririippuvainen ja minulla jää karkinsyönti hyvin helposti päälle. Siksi olen jättänyt kaikki sokeriset herkut, vaikka sitä saakin aina selitellä. Itsellä karppaus vie aina makeannälän, mutta silloin on pakko pitää hiilarit ihan minimissä, jottei tule mielitekoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja pikaista paranemista!

      Poista
    2. Olen itseni kohdalla huomannut saman, sokeri koukuttaa ja pahasti. Vaikka virallisesti sokeririippuvuutta ei kai asiantuntijoiden mukaan ole olemassa. Minulla onkin odottamassa asiaa käsittelevä e-kirja, pitää lukaista jossain vaiheessa.

      Poista
  5. Jep jep. Tunnistinpas taas itseni monesta kohtaa... Samat mietteet. Paitsi mä en edes yritä viettää sokeritonta vuotta :P

    Huspois flunssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä käyn joka viikko kurkkimassa olisitko päivitellyt :)

      Poista
    2. Laiska oon. Ja elämä on. Ja mitä vielä... Päivittelen sit vaan kommenteissa ;)

      Mut kiva jos oot aatellu mua :)

      Poista