maanantai 13. huhtikuuta 2015

Huonoasenteisen syöpöttelijän kurinpalautus

Jumi, jumi, lähde jo! Tässä on nyt aika monta viikkoa jumitettu. En tiedä missä vika. Olen syönyt enemmän. Olen syönyt vähemmän. Olen juonut enemmän vettä. Olen lisännyt hyviä rasvoja. Olen jumpannut. Olen ollut jumppaamatta. Olen stressannut. Olen yrittänyt ottaa rennosti. Edelleen jumittaa. Ja nyt olen huomannut, että kun tulosta ei tule, niin alkaa vaivihkaa himottaa syödä sittenkin vähän enemmän, vähän epäterveellisemmin, vielä vähän enemmän.

Kahden viimeisen viikon painokäyrä on melko masentavaa nähtävää.

Koska olen nyt yrittänyt etsiä apua kaikkialta mistä sitä on saataville, käväisin työpaikan tarjoamassa ohjauksessa. Ei siitä minun mielestäni ollut oikein mitään hyötyä. Toiveissa oli saada jotain vinkkiä mistä jumi voisi johtua ja mitä voisin tehdä/korjata että se helpottaisi, tai että en ainakaan alkaisi lihoa. Toivoin myös saavani ehkä vähän vinkkejä siitä miten voisin liikkua nyt kesän aikana, kun kaikki vakijumppani ovat tauolla, uimahallit kiinni, siitepölyä sieraimissa ja salikin väärällä suunnalla kesäloman aikana.

Ei nyt oikein onnistunut. Tarjolla oleva ohjaus perustui nähtävästi siihen, että ohjattavan ruokavalio on aivan rempallaan ja hän ei liiku yhtään. Vihanneksia kannattaa kuulemma syödä joka päivä, sokeria ja rasvaa ei saa käyttää liikaa, ja hyvä ateriarytmi on noin 3-4 tunnin välein. Joskus voisi vaikka käydä pikku kävelyllä tai pyöräillä töihin, jos ei asu kovin kaukana. Mutta painoon liikunta ei vaikuta ollenkaan, paitsi jos juoksee maratonin joka päivä, totesi ohjaaja.

Kun totesin, että koen että elän tällä hetkellä jo melko terveellisesti, enkä koe tarvetta tehdä suuria, koko elämän muullistavia muutoksia, sain kuulla että minulla on väärä asenne. Tämä siis ennen kuin olimme ollenkaan puhuneet ruokailu- ja liikuntatottumuksistani.

Ruokavaliooni emme syventyneet kuin hyvin pintapuolisesti, mutta täti totesi että jos paino ei putoa, syön liikaa. Kai tässä on vaan uskottava ammattilaista. Tarkalleen missä kohtaa menee vikaan ei minulle kerrottu, mutta sain käskyn jättää iltapalan pois tai syödä korkeintaan yhden hedelmän. Ja kun tunnustin että en ehkä ihan joka päivä onnistu saavuttamaan täydellistä lautasmallin lounasta, ohjaaja oikein innostui ja sain kiihkeän saarnan siitä, miten salaattia pitää olla VÄHINTÄÄN puolet lautasesta, mieluummin vielä enemmän. Yritin sanoa että minulla lounaslautasella ongelmana on enemmänkin se, että salaatti ja liha/kala haluaisivat täyttää koko lautasen ja niille perunalle/makaroonille/riisille/muulle hiilarille ei oikein jää tilaa (kun eivät ole edes kovin hyvän makuisia), mutta en saanut suunvuoroa.

Nyt sitten piirtelen rukseja kalenteriin joka päivä jos olen syönyt tarpeeksi vihanneksia lounaalla, tai jos olen liikkunut (pitäisi ainakin käydä pikku kävelyllä tai vaikka joogata 15 min viitenä päivänä viikossa). Ei kai siitä haittaakaan ole, mutta ei se ole minkäänlainen muutos minulle. Saankohan ensi kerralla haukkuja, jos en ole laihtunut?

Lopuksi minut vielä komennettiin vaa'alle. Kun totesin, että minua ei voi punnita vaa'alla jonka kantokyky on 140 kg, ja kerroin painoni, sain käskyn silti hypätä vaa'alle. Tulos ei yllättänyt: "Error!". En tajua, tuota on minulle tehty aikaisemminkin, siis komennettu vaa'alle vaikka olen sanonut selvin sanoin että minua ei saa sillä punnittua. Miksi ihmeessä? Onko tässä takana joku periaate että tyhmä läski pitää saada tajuamaan että on järkyttävän iso, kun vaaka ei riitä? Kuvitteleeko joku ammattilainen vielä tänä päivänä, että ihminen motivoidaan terveellisempään elämään nolaamalla? En vaan mitenkään keksi tuolle mitään muuta syytä.

Jäi jotenkin vähän pöllämystynyt olo koko tapaamisesta. Muutama puolituttu on käynyt samalla ohjaajalla, ja heidän mielestä hänen ohjauksensa on ollut hyödyllistä. Ehkä odotukseni olivat liian korkealla? Ehkä emme vaan ymmärtäneet toisiamme? Ehkä ohjaajalla oli huono päivä? Minulla ainakin oli huono päivä, jos ei ennen, niin ainakin tuon ohjauksen jälkeen. Ehkä en vaan kuulu kohderyhmään, kun en elä hampurilaisilla ja sokerilimsalla? Jotenkin tuli nyt vaan tästä koko tilanteesta tunne, että minua ei kuunneltu ollenkaan, vaan että minusta tehtiin jo ensinäkemältä tiettyjä olettamuksia, joista sitten pidettiin kiinni kynsin hampain, riippumatta siitä mitä sanoin.

Tämä asenneongelmainen syöpöttelijä yrittää siis jatkaa jumin taittamista omin voimin.

5 kommenttia:

  1. Kamala "ohjaus"kokemus! :( Eihän tuommoisesta jää kuin paha mieli. Mä en nyt yhtäkkiä muista, vaikka luinkin blogisi läpi, että minkä laskurin tms.avulla sä oot kalorimääriä yms. seurannut? Mä suosittelisin Kiloklubin ruokapäiväkirjaa, koska se määrien lisäksi ottaa kantaa ruoan laatuun. Patrik Borg on ollut yhtenä perustajahenkilönä siellä, ja "hänen oppeihinsa" nojaa hyvin pitkälti se laskuri. Se on oikeasti ihan omaa luokkaansa, antaa ihan sanallisen palautteen ruan laadusta ja neuvoo mitä lisää tai vähemmän. Laadullakin on kuitenkin merkitystä tosi paljon. MUTTA ei se mikään oikotie onneen ole, itsekin olen taas monta viikkoa jumittanut, vaikka pyrinkin syömään ko oppien mukaisesti ja etenkin arkena onnistunkin siinä. Mutta mulla saattaa kuitenkin leikkaus vähän vaikuttaa jotenkin aineenvaihduntaan. Jos sulla oikeasta määrästä ja laadusta huolimatta paino ei suostu tippumaan, ehkä sitten kannattaisi ajatella ihan lääkärikäyntiä, vai katsottiinkos sulta jo kaikki labrahommelit siellä Lihavuusklinikalla? Kilpirauhasarvot yms.?
    Tsemppiä joka tapauksessa hirmuisesti, yksin et ole!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vaan tajua miten puhuttiin se ihmisen kanssa jotenkin niin täysin ristiin :D

      Olen käyttänyt Sulamoa, siis entistä Kalorilaskuria. Olen kyllä tykännyt. Kiloklubia on kyllä kehuttu, ehkä pitäisi joskus kokeilla sitäkin.

      Minulta otettiin kaikki kokeet tuossa helmikuun lopussa, ja olivat ok. Kilppariin minulla on jo lääkitys ennestään, joten ihan sen takia tarkistetaan aina välillä kilppariarvot. Viimeksi viime kesänä rukattiin lääkitystä. Toivottavasti tuo nyt pysyisi kunnossa...

      Poista
  2. Ääääää, olipas kertakaikkisen huono "ohjaus". Nyt vaan luotat omaan tekemiseen ja heivaat romukoppaan tuollaiset arviot ja neuvot, kun tyyppi ei selkeästi ollu tilanteen tasalla ja yrittää yleistäen samalla kaavalla ja muotilla laittaa kun muillekin.

    Muakin ärsyttää suuresti, kun nämä erilaiset ohjaukset on yleensä niin samaan muottiin ängettyjä, eikä osata tarpeeksi kuunnella sitä kyseistä henkilöä, yksilöä. Hänen tilannettaan ja tekemisiään.

    Ps. Mä oon kyllä tällä hetkellä just se hampurilaisia ja sokeria (namuina) mussuttava tyyppi :P mut silti mulla ei ole kyse siitä, etten TIETÄISI mitä PITÄISI tehdä tai olla tekemättä... Oi voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tajua miksi tuo ohjaus ei nyt toiminut ollenkaan, kun tätä ihmistä on nimenomaan kehuttu hyväksi. Ihan vaan henkilökemiat ehkä vinksallaan? Harmittaa vähän, mutta mennään nyt eteenpäin.

      Olet ihan oikeassa tuosta samasta muotista. Jotenkin välillä nyppii kun kerrotaan kuin suurena uutisena että ei saa juoda sokerilimsaa ja syödä mäkkärissä joka päivä... kun en tee kumpaakaan :D

      Poista
  3. Mulla oli aika samanlainen kokemus aikanaan sisätautilääkäristä, joka tenttasi mun ruokavaliota ja intti silti että syön liikaa mm. rasvaa. Olin ollut dieetillä ainakin vuoden tuolloin. Siis tyyliin söin yhden leivän päivässä ja olis pitänyt ilman rasvaa se syödä eli sen vuoksi en laihdu. Komensi mut myös ravitsemusterapeutille mutta arvaa meninkö? Tämmöistä haukkumista sen sijaan, että olis vaikka lähettänyt tutkimuksiin...

    VastaaPoista