tiistai 24. maaliskuuta 2015

Partik Borg: Lihavuus ei johdu laiskuudesta

Jos joltakulta meni ohitse, niin Patrik Borg kommentoi lihavuutta Kalevassa viime viikolla: Ra­vit­se­mus­asian­tun­ti­ja Patrik Borg: Lihavuus ei johdu laiskuudesta. Mainio artikkeli.

Borg nostaa esiin kaksi asiaa, jotka tuntuvat olevan monelle tuntemattomia: 1) suurin osa ihmisistä joilla on painoon ja syömiseen liittyviä ongelmia on yrittänyt laihtua koko elämänsä ja 2) ihmiset jotka arvostelevat paino-ongelmaisia ankarasti ovat siinä käsityksessä, että he itse ovat normaalipainoisia koska he ovat "hirveän hyviä tyyppejä", vaikka totuus on että he eivät ole ikinä joutuneet tiukkaan paikkaan painonhallinnan suhteen.

Nämä kaksi asiaa kyllä kolahtivat minuun. Ensimmäinen väite pitää omalla kohdallani täysin paikkansa - minähän olen ensimmäisen kerran yrittänyt vähentää syömistä omasta aloitteestani jo viiden vuoden ikäisenä. Siihen ikään mennessä minuun oli jo saatu iskostettua tieto, että olen liian iso, vääränlainen, syön liikaa. Ja sillä tiellä tässä ollaan edelleen.

Ja tuo toinen kohta. Ei tarvitse kuin avata satunnainen nettipalsta, niin heti löytää suoranaista läskivihaa, aggressiiviseen sävyyn kirjoitettuja "miten joku voi päästää itsensä tuohon kuntoon???" -kommentteja, "jätä väliin muutama mäkkäriateriä, läski!" -tyylistä "ravintoneuvontaa" ja "lihavilla ei ole itsekuria, minulla on ja siksi olen hoikka ja parempi ihminen" -vänkäämistä. Joillekin ihmisille heidän oma hoikkuutensa tuntuu olevan todella tärkeä asia, ja välillä tuntuu suorastaan että he rakentavat koko omanarvontuntonsa sen varaan, että he ovat parempia kuin kaikki "läskit". Eikä itsetuntokaan tunnu olevan kovinkaan hyvissä kantimissa, jos sitä pitää yrittää pönkittää haukkumalla anonyymejä netissä. Melko surullista minun mielestäni. Miten näiden ihmisten käy, jos he jostain syystä menettävät tämän ainoan asian, johon ovat itsessään tyytyväisiä?

Oma kategoriansa rasittavia nettianonyymejä ovat sitten nämä, joilla on tarjota yksinkertainen ratkaisu länsimaailman lihavuusongelmaan: "syö vähemmän kuin kulutat". Joo joo, niinhän asia on luonnollisesti tehtävä... mutta eipä heillä ikinä ole ratkaisua siihen, miten homma hoidetaan. Jos asia olisi näin yksinkertainen, niin eihän meillä (tai lihavuudesta meitä pahemmin kärsivillä mailla, kuten vaikkapa USA:lla. Mexikolla ja Qatarilla) olisi mitään ongelmaa. Päätetään vaan yhdessä, että kaikki alkavat syödä vähemmän! Realistista...? Näille "hyviä neuvoja" tarjoaville ei jostain syystä tunnu juolahtavan mieleen, että pitäisi saada selvitettyä miksi ihmiset syövät enemmän kuin kuluttavat, ja miten sen voisi muuttaa. Mutta ei. Ratkaisu on itsekuri, niinhän se meni. Kunhan kaikki vain hankkivat jostain runsaasti itsekuria, maailma pelastuu. Ehkä sitä saisi ostettua kaupasta?

Kannattaa siis lukea Kalevan artikkeli, mutta jättää kommentit lukematta, jos ei välttämättä halua hakata omaa päätä seinään. Satunnainen nettianonyymi kun luonnollisesti kokee tietävänsä asioista enemmän kuin asiantuntijat.

6 kommenttia:

  1. Lihavuus ei myöskään tee ihmisestä tyhmää. Kyllä me ylipainoiset tiedetään, että pitäisi syödä järkevämmin ja kuluttaa enemmän. Aina se ei vain ole niin helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan. Välillä tuntuu, että pidetään jotenkin idioottina.

      Poista
  2. Koskahan se oli, kun netissä jossain oli video personal trainerista, joka lihotti tarkoituksella itsensä, ymmärtääkseen paremmin ylipainoisia ja pystyäkseen antamaan neuvoja. Hän oli oivaltanut just sen, että koska ei ole ollut koskaan ylipainoinen, ei pysty antamaan ohjeita, koska ei ole kokemusta asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, olipa asialleen omistautunut ihminen.

      Poista
  3. On kyllä tosi ärsyttävä neuvo tuo "syö vähemmän kuin kulutat". Merkittävän ylipainon poislaihdutteluun menee minimissään vuosi, eli pitäisikö tässä olla vuoden ajan jatkuvasti nälissään? Päähän siinä sekoaa.
    Mulle on itselleni toiminut se, että olen syönyt vasta sitten kun on nälkä ja muutenkin yrittänyt kuunnella kroppaani, se kun tietää paljonko ruokaa kulloinkin tarvitsee. Kylläisyyssignaalit on todella heikentyneet kun on ollut pitkään tapana syödä ahnehtien ja nopeasti. Vaikeaa on, mutta tulosta on tullut hitaasti mutta varmasti. Herkuttelua olen koittanut kohtuullistaa, ei enää viittä eri sorttia herkkupäivänä, ja seuraavana päivänä täytyy pitää pää kylmänä kun kroppa huutaa sokerin perään. Uusien, hoikaksi tekevien ja sellaisena pitävien elintapojen opettelu aikuisiällä on suunnatonta sinnikkyyttä vaativaa työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, todella ärsyttävä neuvo jos ei kerrota miten homma suoritetaan. Mutta kaipa täällä ja sielläkin on miinuskaloreilla menty, jos kerran pienenemistä on tapahtunut.

      Kadehdin muuten aika lailla ihmisiä, joilla kylläisyyssignaali toimii. Minulla ei ole tainnut toimia ikinä, olen ihan pikkulapsesta asti syönyt niin kauan että napa rutisee, jos sitä ei ole estetty. Sokerin perään huutava kroppa on myös tuttu ilmiö. Jotenkin on paljon helpompi olla kokonaan ilman, mutta se saattaa sitten haitata yllättävän paljon sosiaalista elämää.

      Tsemppiä sinne! Jatketaan tällä hyväksi havaitulla tiellä.

      Poista