tiistai 3. maaliskuuta 2015

Notkea kuin hylje, taipuisa kuin rautakanki

Olipa ihana kehonhuollon tunti! Paljon joogavaikutteita, tuttuja juttuja vuosien takaa. Tammikuussa oloni oli kehonhuollon tunnilla kuin hylkeellä, mutta nyt olo oli kuin... noh, vähän notkeammalla hylkeellä.

"Mitä, minä? Jumppatunnilla? Eeeeiiiiiii....Se oli tuo bloggaaja."
Kuva: LSC/Pixabay

Kai noiden tuntien olisi tarkoitus olla kevyitä, mutta minulle tulee kyllä kunnon hiki ja hengästynkin vähän. Noh, tällä massalla ei ole ihmekään. Mutta sellaiset kymmenen kiloa kevyempänä on kyllä huomattavasti helpompaa jumppailla, kuin vielä alkuvuodesta.

Tunnilla on kiertävä ohjaaja, viisi noita taitaa olla, mutta olen nyt kahtena edellisenä kertana osunut saman ohjaajan tunnille. Olen todella tykästynyt tuohon ohjaajaan, hän näyttää hyvin ja käy katsomassa että kaikki tekevät liikkeet oikein. Pehmeään lattiaan olen myös ihastunut... mutta voihan visvainen varpaankynsi sitä salin hajua! Juuri ennen meitä sali on painijoiden käytössä, ja testosteronin tuoksu on melkoinen.

Tästäpä voi kuitenkin todeta, että edes jonkinlaista kehittymistä on tapahtunut. Kai sitä vanhakin oppii uusia asioita. Ehkäpä ensi vuonna uskaltautuisin kokeilemaan muitakin jumppia, vaikka jotain työväenopiston tarjonnasta.

2 kommenttia:

  1. Eikö olekin ihanaa huomata kehittyvänsä ja jaksavansa paremmin!? Itselleni se antaa paljon lisämotivaatiota "raahautua" jumppaan kerta toisensa jälkeen. Kaikkea uutta kannattaa kokeilla, koskaan ei tiedä mistä löytyy uusi lemppari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ON! :D
      Ja varsinkin kun lähtee melko nollasta, niin edistyksen näkee paremmin... kai? Noh, kivaa oli.

      Poista