lauantai 21. maaliskuuta 2015

Lihavuusklinikka, osa 2

Kävin sitten siellä lihavuusklinikalla, josta aikaisemmin kerroin. Jännitin tuota jostain syystä ihan kamalasti, joten suuri kiitos kaikille rakkaille ystäville, jotka jaksoivat rauhoitella minua ja kuunnella jännittämistäni. Mutta ei se sitten lopulta ollut kamalaa ollenkaan.

Itsensä voi tietysti punnita myös hedelmävaa'alla. jos tuntee olevansa tosi herkku. Miksi nämä laihisteemaiset kuvat ovat aina niin täynnä kliseitä?
Kuva: Jeanette Goodrich
Ensin pääsin juttelemaan hoitajan kanssa, joka mittasi vyötärönympäryksen ja punnitsi minut (armeliaasti vaaka oli mallia, jossa punnittava ei itse näe painoaan). Juttelimme vähän kyselyvastauksistani ja sain tuomion "Ei syömishäiriötä", mikä oli tietysti mukavaa kuultavaa. Sitten pääsin lääkärille, ja siellä jatkettiin samasta aiheesta juttelua, käytiin läpi laihdutushistoriaa ja jo tekemiäni muutoksia ja kyseltiin millaista apua haluaisin, sekä tehtiin jotain pientä tutkimusta.

Lääkärikin oli ihana ja ymmärtäväinen ja tuntui ihan oikeasti kuuntelevan minua ja mitä haluan. Lihavuusleikkauksesta puhuttiin lyhyesti, ja nähtävästi hänenkin korviinsa oli kantautunut että moni kokee että sitä tuputetaan, koska hän heti alkuun lupasi, että sitä ei tuputeta. Rivien välistä tuli jotenkin tunne, että hän olisi halunnut suositella sitä minulle, mutta kun sanoin että ehdottomasti ei, niin asiaan ei enää palattu. Sain myös käskyn alkaa syödä enemmän D-vitamiinia ja pudottaa 20-30 kiloa ennen kuin alan yrittää raskautta - pieni pettymys että pitäisi vielä noin paljon pudottaa, mutta toivottavasti se onnistuisi vielä tämän vuoden aikana.

Lopputulos on kuitenkin se, että pääsen ensi syksynä paikallisen sairaalan laihdutusryhmään. Vielä en tiedä oikein mitä kaikkea siellä tehdään, mutta odotan mielenkiinnolla. Pääsen myös juttelemaan ravintoterapeutille, koska minulla on vähän erilaisia ruokarajoituksia ja ne pitää ottaa huomioon. Ihanaa saada ammattiapua ihmisiltä jotka oikeasti tietävät mitä tekevät! Aina ei terveydenhoitoalan ammattilaisten taito ole oikein kohdillaan. Esimerkiksi työterkkani uskoo vakaasti, että yhdistelmä nalkutusta, saarnaamista ja 1000 kcal-dieettiä saa jokaisen motivoitua painonpudotukseen. Tästä ei varmaan ole vaaraa tuossa ryhmässä, tai toivon ainakin.

Klinikalla käyminen sai muuten minut tuntemaan itseni pienenpieneksi hippiäiseksi. Siellä oli nähtävästi varauduttu myös paljon minua suurempiin potilaisiin. Kaikki tuolit olivat todella leveitä, varmaan kaksi kertaa niin leveitä kuin tavallisen potilastuolit, ja tutkimuspöytä oli ainakin metrin leveä. Kun on tottunut että juuri ja juuri mahtuu käsinojalliseen tuoliin (jos mahtuu), niin on todella outoa istahtaa alas, ja huomata että tuolissa on tyhjää tilaa vaikka kuinka. Vaakakin pystyi punnitsemaan 300 kiloon saakka, joten ei tarvinnut ollenkaan pelätä että se näyttäisi erroria. Myös puuterointireissu oli hurja, vessanpytty oli nimittäin todella jykevä ja metallinen, ja istuinrengaskin varmaan metrin leveä. Oli siinä alkuun vähän ihmettelemistä, mutta tuli tästä sellainen tunne, että tuolla todella tiedetään mitä tehdään, ja että siellä on panostettu siihen, että potilailla on hyvä olla. Kun ei tarvitse hävetä että ei mahdu, on liian iso, ei ole standardin mukainen... Tuli turvallinen olo, sellainen että on todellisten ammattilaisten käsissä.

Nyt pitäisi sitten odotella syyskuuhun. Tässä onkin hyvin melkein puoli vuotta aikaa istua sohvalla herkuttelemassa.

7 kommenttia:

  1. Lihavuusklinikan porukka on kyllä tosi mukavaa, ja paikka on suunnittu asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Hyvä että tapaamisesi sujui leppoisissa merkeissä, ja saat apua, jota itse koet tarvitsevasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyyn on vaan harmittavan pitkä odotus. Toivottavasti en hukkaa motivaatiota jonnekin :)

      Poista
  2. Kuulostipa mukavalta tuo käynti, harmi ettei täällä meillä päin ole tuollaista klinikkaa. Onko tuo sairaalan laihdutusryhmä jokin järkevä sellainen, ei mikään pussikeittokuuri?

    Joskus vähän vierastan sitä, kun lääketieteen näkökulma sairaalloisen ylipainon hoitoon tahtoo olla se, että painoa vaan pois äkkiä keinolla millä hyvänsä (= ENE-dieetti ja/tai lihavuusleikkaus). Ja kuitenkin mun mielestä juuri reilusti ylipainoiset tarvitsisivat sitä normaalin ruokavalion opettelua ja pitkäjänteistä asennoitumista ehkäpä vielä enemmän kuin muut. Mutta hyvä juttu jos tuolla klinikalla on vähän kokonaisvaltaisempi suhtautuminen asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryhmässä on valitettavasti kymmenen viikon pussikeittokuuri, mutta koska minä olen haastava tapaus, saan oman ruokavalion jossa ei tarvitse syödä pussikeittoja. Kai tuon on tarkoitus jotenkin "nollata" syöminen, että sitä voi sitten helpommin lähteä rakentamaan järkevälle pohjalle. Järkevän syömisen opettelua luvattiin myös. Mutta nähdään sitten syksyllä millaista on :)

      Olen muuten ihan samaa mieltä kanssasi, että tuo ENE-dieetti tai leikkaus on ratkaisuna aika karu.

      Poista
  3. http://www.kaizen.fi/ <-- Lukaisehan tämä! Voin ihan käsi sydämellä lämpimästi suositella, tässä on mukana todella kovan luokan ammattilaisia, ei mitään syyllistämistä ja kitudieettiä vaan uusien tapojen ja positiivisen muutoksen opettelua hyväksyvässä ja kannustavassa porukassa. En ole kuullut kovin paljon hyvää noista sairaalojen laihdutusryhmistä, valitettavasti.

    - Laura :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mielenkiintoiselta projektilta. Yritin etsiskellä netistä siitä juttua tai kokemuksia, mutta aika huonosti löytyi mitään... harmillista. Ei haluaisi ostaa sikaa säkissä :)

      Poista
    2. Tuo on tosiaan uusi konsepti, mutta viimesyksyn ryhmästä löytyy kokemuksia ainakin täältä: http://www.kaizen.fi/kokemuksia

      En siis itse ole tuossa ryhmässä ollut, mutta omaan historiaani kuuluu vakavien syömisongelmien kanssa painiskelua, ja olen saanut paljon apua näiltä ihmisiltä. Todella mahtavia ja ammattitaitoisia tyyppejä, sen voin luvata! :)

      - Laura

      Poista