perjantai 6. helmikuuta 2015

Älä syö, jos haluat paremmaksi ihmiseksi

Välillä saan huomata, että omassa suhtautumisessa syömiseen, liikuntaan ja omakuvaan on vielä paljon työstettävää. Terveellisemmän elämän tavoittelu ei ole pelkästään kiinni siitä, mitä suuhun pistää ja miten vartaloaan liikuttelee. Päänsisäiset asiat pitää myös ottaa huomioon.

Olen huomannut, että kun olen stressaantunut, alan pyöritellä päässä typeriä, negatiivisia ajatuksia. Saatan vaikkapa tuntea huonoa omaatuntoa, jos en liiku joka päivä, tai mikä pahempaa, jos olen niin armottoman laiska että käyn vai yhdessä kevyessä vesijumpassa koko päivänä. Siis mikä törkeän laiska possu! Täysin kelvoton ihminen! Tai sitten käy niin kuin tänä aamuna, kun aamurahkaa lusikoidessa iski armoton morkkis: miksi ihmeessä syön, vaikka olen lihava? Älä syö!

Tällaisissa tapauksissa pitää vaan ottaa itsensä puhuttelun ja puhua siellä pään sisällä metelöivälle olennolle vähän järkeä: "Kuules päänsisäinen Viktoria, sinä tiedät, että on tärkeää pitää välipäiviä. Kyllä, tämä koskee myös sinua. Ei, et yhtäkkiä liho kahtakymmentä kiloa, vaikka et tänään liikkuisi. Eipäs nyt mutinoida, käytä järkeäsi! Ja syöt sen rahkan. Niin ja otat kunnon lounaan mukaan töihin ja välipalaa myös. Ei, et ole parempi ihminen jos et syö. Muistathan miten käy jos tulee liian pitkä ruokailuväli ja yrität kitkuttaa liian pienillä kalorimäärillä? Aivan, homma menee ahmimiseksi. Onko se sitten kivaa? Niinpä, se ei ole yhtään kivaa. Vetelepäs nyt se rahka naamariin."

Onneksi olen vuosien mittaan oppinut edes vähän kuuntelemaan tuota järjen ääntä. Olen myös oppinut tiedostamaan, että tuollaisissa tilanteissa on lopulta aika harvoin oikeasti kyse liikunnasta tai ruuasta tai omasta ulkonäöstä. Yleensä ongelman takaa löytyy esimerkiksi työstressiä tai perhehuolia tai jotain muuta murhetta. Olen järkeillyt asian niin, että kun tunnen että nyt en ehkä hallitse tilannetta kokonaan, on syöminen tavallaan helppo asia jota voi yrittää säädellä ja sillä lailla saada maailmaan vähän järjestystä.

Toinen mahdollinen syy on yllättäen se, että olen (tarkoituksella tai vahingossa) syönyt liian vähän viime aikoina. Epäilen, että tämä oli syy tämänaamuiseen angstaukseen. Olenhan minä ennenkin liikkunut, mutta nyt tämän vuoden puolella olen innostunut lisäämään liikuntamääriä, ja uskon että olisi ehkä kannattanut hieman suurentaa annoskokoja kun liikuntamäärät melkein tuplaantuivat entisestä. Pitää siis yrittää syödä vähän enemmän. Se on todella outo ajatus. Olen suurimman osan elämästäni yrittänyt syödä vähemmän, ei enemmän. Kaipa tähän tottuu. Kunhan muistan taas pienentää annoskokoja, kun pahin liikuntainnostus hiipuu ja alan taas viihtyä enemmän sohvalla. Jotenkin niin outo ajatus, että annoskokojen säätely onnistuu suurimmalta osalta ihmisiä ihan luonnostaan, ilman suurta pohtimista. Miten ihmeessä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti