perjantai 23. tammikuuta 2015

Miten oppisi käsittelemään pettymyksiä?

Kaikessa ei voi olla hyvä, ainakaan ensimmäisellä kerralla. Miksi sitä on niin vaikeaa hyväksyä? Eilen teki mieli vetää itkupotkuraivarit, kun vesijumpassa tehtiin astetta vaikeampia juttuja, enkä millään uskaltanut tehdä osaa niistä. Olen ehkä arkajalka, mutta kun alla on neljä metriä vettä ja pitäisi käytellä erinäisiä kelluntalaitteita, jotka väkisin haluavat keikkauttaa kasvot veden alle... niin en vaan uskaltanut.

No ei kai siinä mitään, tekemällä oppii, kukaan ei ole seppä syntyessään ja mitä näitä muita kliseisiä lohdutuslauseita nyt onkaan. Oma reaktio jäi vain ärsyttämään. Kun kaikki ei sujukaan halutulla lailla, on ensimmäinen reaktio mennä kaapille ja syödä kaikki mitä sieltä löytyy. Paitsi sitä parsakaalia, liian terveellistä.

Lääke ärsytykseen? Kyllä, mutta vain hetken helpotus. Sitten ärsyttää vielä enemmän kuin ennen herkkujen vetelemistä napaan.
Mistä ihmeestä tuokin reaktio kumpuaa? Suutu > syö kaikki! Ei kai se ole normaalia? Tällä kertaa mässäily rajoittui siihen, että iltapalalla oli vehnäsämpylä "kunnon leivän" sijasta. Ei ihan voitto, mutta ainakin sain rajoitettua kiukkusyömistä jonkin verran. Mutta miten ensi kerralla? Tai sitten kun jotain oikeasti vakavaa tapahtuu?

En haluaisi tätäkään opetella, mutta pakko. Miksi en voi olla hyvä heti ekalla kerralla?

2 kommenttia:

  1. Tshihih, repesin, "suutu > syö kaikki" :D Tuttu tunne, outoa mutta totta :)

    VastaaPoista