tiistai 20. tammikuuta 2015

Miten jatkaa liikuntaa tammikuun jälkeen?

Eletään vasta tammikuuta, mutta olen jo huomannut että uimahallissa on aamuisin hieman tyhjempää kuin vielä viime viikolla. Ehkäpä pahin tammikuuruuhka on jo helpottamassa, ja sohva alkaa taas kutsua yhä useampaa uuden elämän aloittanutta innokasta. Itsekin huomasin, että en millään olisi jaksanut lähteä ulos liukkaaseen ja pimeään, ja kun uimahallin vesikin on viime aikoina ollut niin kamalan kylmää ja kukaan kaverikaan ei halunnut lähteä seuraksi ja tekosyy tekosyy tekosyy tekosyy... Lopulta päätin lähteä, ja olihan se hauskaa kunhan pääsin liikkeelle.

En ole ongelmani kanssa yksin. Life coach Anne Karilahti ja UKK-instituutin tutkimusjohtaja Riitta Luoto neuvovat Helsingin Sanomissa miten tammikuun uutta elämää ja liikuntainnostusta voisi jatkaa senkin jälkeen, kun ensi-innostus lakkaa. Päätin nyt yrittää löytää näistä hieman motivaatiota itsellenikin. Osa vinkeistä on mielestäni toimivia, osa taas ei nappaa ollenkaan.

Kuva: Stilinberlin.de

Vinkki 1: Motivoidu sisäisesti
"Älä liiku siksi, että saisit muilta kehuja." Tämä on kyllä ihan totta, harva varmaan jaksaa harrastaa liikuntaa ihan vain sen takia, että joku muu käskee, oli käskijä sitten muotilehti tai lääkäri. Ihan samalla tavalla kuin kukaan ei varmaan jaksa harrastaa postimerkkeilyä tai lintubongausta tai virkkausta ihan vaan sen takia, että joku muu käskee, ainakaan kovinkaan pitkään.

Vinkki 2: Harrasta lajia, josta oikeasti pidät.
TÄMÄ! Oikeasti, tämä on ollut minun ongelmani aina. Mittari lähenee vähän liiankin nopeasti keski-ikää, enkä ole vieläkään löytänyt lajia, jota kohtaan voisin tuntea oikeaa intohimoa, hurjaa halua tehdä sitä aina vaan enemmän ja enemmän. Muita tällaisia intohimoisia harrastuksia kyllä löytyy.

Nykyinen vesiliikuntaharrastukseni on ihan mukava ja hyvin kätevä, asun ihan uimahallin kulmalla. Toisaalta, jos harrastus vaatisi vaikkapa puolen tunnin automatkaa tai bussimatkaa, harrastuskerrat jäisivät heti korkeintaan kertaan, pariin viikossa. Tätä kohtaa muuttaisin siis omalla kohdallani muotoon "harrasta lajia joka on ihan ok, ja jota on tarjolla kodin lähellä".

Vinkki 3. Mieti liikunnan hyötyjä.
Ehdottomasti samaa mieltä! Ja tässä pitäisi taas muistaa se, että liikuntaa ei pitäisi nähtä vain laihdutuskeinona tai keinona saada mahdollisimman hyvämuotoinen vartalo. Toki se voi sitäkin olla, mutta liikunnalla on lukuisia terveyshyötyjä, joita mielestäni ei aina muisteta. Ja ennen kaikkea: hyvä olo! Sitä paitsi liikkumattomuus tappaa.

Vinkki 4. Liiku silloin kun ehdit.
Sanoisin enemmänkin: "raivaa kalenteriin tilaa liikunnalle". Jos minä päättäisin liikkua vain silloin kun ehdin, niin hyvin nopeasti kalenterin saa täyteen monta muuta, hauskempaa asiaa. Vaikka ihan sen kiinnostavan tv-sarjan tuijottamista tai kullan kainalossa nysväämistä sohvalla.

Vinkki 5. Tee elämäntaparemontista kestävä.
Inhoan samaa elämäntaparemontti. Se on jotenkin niin pysähtynyt, kertaluonteinen. Samalla se luo mielikuvan, että ihminen on kuin rapistunut, kaltoin kohdeltu ja pahasti ränsistynyt talo, jossa ei ole mitään hyvää. Kun remontti on kerran tehty, sitten onkin hyvä taas antaa talon rapistua rauhassa seuraavat kymmenen vuotta. Puhuisin mielummin uusien, terveellisten tapojen opettelusta. Uusia tapoja voi aina opetella, ja lisätä mielen mukaan. Ja varmaan jokaisen elämässä on jotain hyviä tapoja jo ennestään, jotain mitä voi kehittää. Harvan varmaankaan tarvitsee aloittaa ihan nollapisteestä.

Vinkki 6. Laadi suunnitelma heikkoa hetkeä varten.
"Ajattele etukäteen, mitä teet, jos repsahdus uhkaa." Mikä ihmeen repsahdus? Jos ei vaikka jonakin päivänä jaksa lähteä liikuntatunnille, onko se repsahdus? Vai ihan normaali osa elämää? Eikö tästä repsahdus-ajattelusta voitaisi päästä jo eroon? Jos jonakin päivänä ei huvita, niin ei huvita. Ei se ole maailmanloppu. Seuraavana päivänä ehtii taas.

Samaa mieltä olen tietenkin siitä, että näitä hetkiä varten kannattaa laatia strategia. Esim. eräs jota moni on suositellut on kymmenen minuutin strategia. Lähdetään siis liikkeelle ajatuksesta, että vaikka liikunta ei nyt huvita, niin liikutaan edes kymmenen minuuttia, ja sitten saa lopettaa. Kymmenen minuutin kuluttua mietitään uudelleen, lopetetaanko vai jatketaanko. Aika usein liikkeellelähtö on varsinainen ongelma, ainakin minun kohdallani. Kunhan saan lähdettyä, on mukavaa.

Mutta kun sohvalla on niin mukavaa...
Kuva: Frans de Wilde

Vinkki 7. Hyödynnä ystävien tukea
Kyllä, yhdessä liikkuminen on hauskaa, ja kaipa sekin voi olla totta, että siihen sitoutuu helpommin. Jos on heikko hetki (katso kohta 6), voi tieto siitä, että ystävä lähtee mukaan, houkutella liikunnan pariin. Mutta siinä on sekin riski, että jos ystävä ei lähdekään, jää kumpikin sitten sohvalle makaamaan. Muutama ystäväni käy joskus samoissa jumpissa kuin minä, mutta jos kävisin vain samalla kertaa kuin kaverit, jäisi liikunta aika harvinaiseksi herkuksi. Olen siis asennoitunut menemään yksin. Jos joku tuttu sitten päättää liittyä seuraan, sitä parempi. Kunhan kyseessä on ihminen joka itsekin tulee paikalle pääasiassa liikkumaan. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin kaveri, joka 15 minuutin treenin jälkeen alkaa vinkua haluavansa jo kahville tai saunaan.

Vinkki 8. Rakasta kehoasi
EHDOTTOMASTI! "Jos inhoaa kehoaan, valitsee helposti liian raskaan liikuntarääkin, joka tuntuu inhottavalta." Noh, enpä tiedä. Itse en tähän kyllä sortuisi, mutta olenkin aina melko epävarma sen suhteen, mihin pystyn ja mihin en. Ehkä tämä joidenkin kohdalla on totta. Itse näkisin tämän asian niin, että kun rakastaa kehoaan, haluaa sille parasta, ja vie sen liikkumaan... kuten vanhassa sampoomainoksessa sanottiin: Koska olen sen arvoinen. Jos en välittäisi kehostani ollenkaan, voisin ihan hyvin jäädä sohvalle lötköttämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti