torstai 29. tammikuuta 2015

Luonnon ihmeitä keskellä kaupunkia

Huomasin, että ihan työpaikan kulmilla on geokätkö. Päätin käväistä pikaisesti poimimassa sen matkalla uimahallille. Ei löytynyt, ei. Oli nähtävästi melko hankalasti piilotettu, enkä kehdannut nuohota ihan joka nurkkaa, koska tuossa kohdassa on kameravalvonta. En varmaan olisi ensimmäinen outo talon nurkalla pyöriskelijä, mutta voisi respan väki vähän ihmetellä. Varsinkin jos siellä sattuu olemaan tuttuja vuorossa.

Ei siis onnistunut, mutta päätin kävellä vähän pidempää matkaa uimahallille ja nauttia lumisateesta. Ja minähän eksyin. Huomasin yhtäkkiä olevani pienen joen törmällä. Haahuilin sitten siellä aikani, etsien tietä uimahallille. Tiesin kyllä missä suunnassa halli oli, mutta en miten pääsisin sinne.

Jossain vaiheessa huomasin, että metsätietä pitkin juoksi kovaa vauhtia iso koira. Ulkoiluttajaa ei näkynyt missään, joten ehdin jo miettiä oliko kyseessä karkulainen. Sitten koira pysähtyi, ja tuijotti minua tuimasti. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että sehän oli rusakko! Jättikokoinen, suurin koskaan näkemäni rusakko!

Kuvan rusakoilla ei ole osaa eikä arpaa tapahtumiin. Ne näyttävät myös paljon pienemmiltä kuin geenimanipuloitu jättiläismutanttirusakko, johon törmäsin metsäpolulla. Tuollaisia rimpuloita.
Kuva: Hans Olofsson
 Aikamme sitten tuijottelimme toisiamme, liikkumatta. Rusakko oli todellakin yhtä suuri kuin hyvänkokoinen koira. Ei mikään söpöinen, pörröinen pupujussi. Taisin olla tylsää viihdettä, ja mutanttijättiläisrusakon ravinnoksi kelpaamaton, sillä hetken kuluttua jänö kääntyi kannoillaan ja hyppelehti laiskasti metsään. Kai sillä oli parempaakin tekemistä kuin eksyneiden ihmisten pelottelu.

Taidan olla ainoa ihminen, joka onnistuu eksymään kilometrin pituisella matkalla, jota on tahkonnut edes takaisin monta vuotta. Parasta olla kurkkaamatta liian syvälle vaatekaappeihin. Minun onnellani niiden kautta päätyy Narniaan, ja siellä voi olla jotain vaarallisempaa vastassa kuin mutanttirusakkoja. Tai sitten ainoa ero on, että Narniassa mutanttirusakot osaavat puhua.

3 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä tarinankerronta hallussa, oikein naurahdin täällä kun lueskelin sinun ja mutanttirusakon kohtaamista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää olla varovainen, että ei itse joudu paistiksi. Pitäisi kyllä tehdä pupujen kanssa sopimus: minä syön niiden ruuat, mutta ne eivät silti syö minua...

      Poista