perjantai 30. tammikuuta 2015

Hylkeenä jumppasalissa

Päädyin sitten kokeilemaan kehonhuollon tuntia. Tunnin ohjaaja vakuutti, että tunti sopii kaikille, ja kaikki liikkeet voi tehdä omaan tahtiin. Olin epäileväinen, koska usein "sopii kaikille" tarkoittaa suunnilleen "sopii kaikille, jotka eivät paina yli 150 kg", mutta eräs ystäväni halusi kovasti kokeilla kyseistä tuntia ja kaipasi seuraa ja... noh, aina voi kokeilla. Ei mitään menetettävää... paitsi kasvot. Ei kun siis... vähän estoja. Eipä siis muuta kuin verkkarit esiin ja kokeilemaan. Kaipa sieltä pääsee pois, jos se on ihan kamalaa, ajattelin.

Tunti pidettiin valoisassa pikku salissa, jossa oli pehmeä, tatamityylinen lattia. Se oli mukavan pehmeä, eikä tarvinnut välittää liukuvista jumppamatoista, mutta toihan se omat haasteensa pystyssä pysymiselle, ainakin hetkittäin. Muu väki tunnilla oli enimmäkseen melko treenatun näköistä, ja vähän hirvitti miten tässä nyt käy.



Tunti aloitettiin keppijumpalla, jossa pyöriteltiin ja nosteltiin keppejä eri tavoin. Huh, tuli kuuma heti alkuun! Aluksi pysyin mukana ihan siedettävästi, mutta kun siirryimme erilaisiin kyykkyihin, jouduin myöntämään että tämä ei nyt vaan suju niin hyvin kuin haluaisin. Nähtävästi viime vuonna satuttamani polvi ei ollenkaan pidä askelkyykyistä, eivätkä ne muutenkaan oikein suju, ainakaan niin syvälle kuin olisi tarkoitus. Tätä pitää siis vielä harjoitella. Tässä vaiheessa iski kyllä halu vetää itkupotkuraivarit. Ei voi olla totta, enkö muka tähänkään pysty enää? Kyllä tämä ennen onnistui! Ihan perseestä! En ala! Noh, päätin purra hammasta ja jatkaa, vaikka harmitti.

Kun siirryimme lattialle, sain huomata että pehmeä lattia oli aivan ihana alusta, jotain täysin muuta kuin kämäiset jumppamatot, jotka liukuvat sinne tänne ja rullaantuvat ikävästi kulmista. Erilaiset selällä ja vatsalla tehtävät vatsa-, selkä- ja peppulihasliikkeet sujuivat ihan mukavasti... olikohan pehmeällä alustansa osansa tässä? Saattaa olla, että alusta teki osasta liikkeistä hieman helpompia. Pieni, punainen jumppapallo oli hauska uusi tuttavuus... onkohan se joku pilatespallo?

Sen sijaan sain todeta, että ei mitään toivoa saada selinmakuulla molempia jalkoja nostettua suorana lattiasta kohti kattoa... ei vaan jaksa, ei nouse! Yksi kerrallaan sujuu, tai molemmat koukun kautta... mutta suoraana ja molemmat samalla kertaa, ei toivoakaan. Tosin aloin nyt muistella, että tämän tyyppiset liikkeet olivat haastavia jo vuosia sitten, nykyistä kymmeniä kiloja kevyempänä.

Kokonaisuudessa oli oikein mukava, riippumatta siitä, että se oli tällä hetkellä minulle liian rankka. Aloin kieltämättä tuntea syvää sielujen sympatiaa hylkeitä kohtaan: vedessä notkea ja ketterä, maalla hidas ja kömpelö. Luulen kuitenkin, että tämä olisi minulle (ja kaikille muille ylipainoisille) oikein sopiva jumppa, koska lattia on pehmeä, liikkeet ovat myös pehmeitä, eikä tunti sisältänyt ollenkaan hyppyjä. Minun ongelmani oli tällä kertaa ihan puhtaasti liian suuri massa. Menen ehdottomasti kokeilemaan uudestaan, jos onnistun saamaan painoa vähän alas. Ennen sitä pitää harjoitella vähän askelkyykkyjä ja vatsalihaksia.

Ai niin, ystäväni muuten nautti tunnista suuresti, joten siinä vaiheessa kun uskallan palata asiaan, minulla on ainakin tiedossa hyvää seuraa.

2 kommenttia:

  1. Tosi hienoa, että lähdit tunnille mukaan! On aina hyvä kokeilla uusia juttuja ja omia rajojaan. Jalkojen nostaminen (ainakin oman kokemukseni mukaan) suorina lattiasta kohti kattoa vaatii jo kunnon vatsalihaksia. Ainakaan itselläni ei sellaisia vielä ole, joten sympatiseeraan tuntemuksiasi. Ei muuta kun nenä pystyssä kokeilemaan uudelleen uusia juttuja - aina ei voi olla tosi hyvä, mutta yrittää voi aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja olen yllättäen huomannut, että harjoittelemalla ahkerasta saattaa oppiakin jotain. Ihmeellistä :D

      Katsotaan nyt uskaltaisinko tänään taas tunnille. Yritän houkutella kaverin mukaan tueksi.

      Poista